Nonnih. Kuukausia enemmän ja vähemmän päässä pyöriny kiertueen suunnittelu on nyt ohi koska enää ei kerkiä oikein suunnitteleen mitään. Pyörät pyörii pitkin asfalttia ja auton sisällä on varsin hyvä olla taas. Rundi on siis käynnissä ja nyt on tekemisen sekä toteuttamisen aika. Ei paljon parempaa vois olla.

Meiningit lähti käyntiin melkoisen aikaseen aamusta kun puhelimen herätys piti sen vertaa metakkaa, että uni keskeyty. Onnistuin rakentaan pari päivää sit ittelle vielä hienoisen flunssan niin varsinaiset unet jäi vähän vajaiksi. Mut minkäs teet, hereillähän sitä hommia tehdään. Kamat kasaan ja autoon. Sit hakemaan kuvausvelho Juho ja yleisapuri Ripe kyytiin pirssiin niin saatiin matkaseurue kasaan. Hyvän mielen kohtaamiset heti pohjille ja pienet väsyneet läpät lähes välittömästi. Reissusta ei voi tulla kuin parhautta.

Ihan suoraan ei lähetty painamaan kohti pohjosta vaan suunnattiin eka Lectican verstaalle morjestamaan Hakalan Katria jonka ansiota on lähes kaikki kiertueen ajoneuvoon eli The Hat Vaniin liittyvä. Heitettiin lähtöläpyt ja samalla tuumailtiin myös paikalle löytäneen Ajoon.fi -palvelun edustajan Mikon kanssa niitä sun näitä kiertueeseen ja yhteistyöhön liittyen. Sää alkoi jo tässä vaiheessa näyttämään kynsiään kun vettä ripsi taivaalta tasaisen epävarmoissa rykäyksissä. Mietittiin, että joskohan selvittäis ilman isompia sateita tänään.

Ei selvitty.

Mutta sateet kohdattiin vasta myöhemmin matkan aikana. Sitä ennen kurvattiin vielä Discmanian varastolle josta nostettiin kyytiin laatikollinen hyvää eli vastapainetut The Hat Guy -kiekot. Vanhat tutut C-line FD:t oli jälleen yhtä nättejä kuin ennenkin ja niiden kaveriksi poimittiin ihan uutta muovia C-line P2:sten ja C-line MD2:sten muodossa. Jälkimmäisiä on hyvin rajoitettu erä painettu ja kiertueet jäänevät ainoiksi mahdollisuuksiksi hommata kyseiset pannut. Laitan huomenna vähän kuvamatskua jakoon niin näette kuinka herkullisista pannuista on kyse.

Kiekkojen lisäksi nostettiin takakonttiin yks siirrettävä Discatcheri ja paketti oli valmis. Kiertue saatiin varsinaisesti aloitettua ja suunnaksi otettiin Muhos, ihan siinä Oulun kupeessa. Suorilta reiteiltä selvittiin tosin heti ekan pienen mutkan myötä kun käytiin vielä hakemassa pari mainoslippua tankoineen kyytiin mutta se laskettakoon jo varsinaiseksi matkanteoksi.

Mikäs siinä sitten. Useampi tunti aikaa hurautella perille, treffit oli sovittu kuudeksi niinkin mystiseen paikkaan kuin Los Coyotes Ranchille. Matkaa piristämään oli suunniteltu pysähtyminen jollekin kivalle radalle josta saatais vähän heittohaluja tyydytettyä ja kenties kuvattua jotain lepposta matskua. Tää oli muuten ihan kuningas suunnitelma mutta meillä petti sekä aikataulu, että säätoiveet. Alun sompailun ja yltäkylläisen fiilistelyn myötä tavoitteesta oltiin jo pari tuntia myöhässä ja taivaalta tuli oivallushetkellä vettä sen vertaa reippaasti, että todettiin suunnitelman olevan susi. Varg på svenska.

Ylläoleva behind the scenes kuva näyttää sateen laimeimmillaan joten ihan maksiminopeuksia ei tänään paukuteltu The Hat Vanilla. Hyvä näin, rauhallinen alku kiertueelle lupailee miellyttäviä kilometrejä jatkoonkin. Hieman tuo veden määrä tosin ahisti ja pisti miettimään, notta saadaanko koko kiertueelta muuta kuvamatskua purkkiin kuin Hattumies auton sisällä miettimässä mitä tuli tehtyä.

Vaa eipä tuota huolta. Vettä senkus pirskotteli melkolailla juurikin siihen asti kunnes saavuimme määränpäähän. Mysteerilokaatiossa Epic Disc Golf Filmsin jannut ja salaperäinen vieras jo odottelivatkin meitä. Odotukset oli hyvinkin korkeella näiden äijien suhteen, onhan heidän tuottama matsku harvinaisen maukasta. Siinä missä luonto ehkä petti niin nämä herrat eivät. Iltapäivä saatiin käytettyä varsin mukavasti ajatusten jakamiseen, fiilistelyyn ja erinäisiin kuvaushommiin. Tulokset tulee eetteriin kun tulevat. Maukasta tavaraa on luvassa, sen voin sanoa. Bang ja bang, oliko sitä sinappia jossain?

Ylläoleva kuva joko liittyy tai ei liity päivän tapahtumiin. Siitäpä tulkitseen, että mitä tuolla Ranchilla oikeesti tapahtukaan.

Iltaa lopeteltiin puoli kymmenen pintaan ja sen kunniaksi sadepilvet väistyivät ja aurinko pilkisti esiin. Ei kait siinä voi muuta tehä ku lätkästä kori pystyyn ja ottaa kesäputit pois alta. Palvelee. Ei kait sitä voi jättää käyttämättä tilaisuutta putata kaktuksen vieressä seisovaan koriin. Tilanteet on käytettävä hyväkseen näissä kekkereissä.

 

Edessä oli enää siirtyminen Muhokselta kohti Oulua jossa ekan yön hostina toimii Discmanian oma Erno Väyrynen. Miehen jallitusyrityksistä huolimatta pääsimme perille ruokakaupan kautta ja asetuimme välittömästi taloksi. Laitteet lataukseen, vesi kiehumaan ja sauna päälle. Samalla kuulumisten vaihtamiset, fribamaailman ihmettelyt ja kaikki muut välttämättömyydet.

Siinä katselimme sitten pihalla paistavaa ilta-aurinkoa ja Erno loitsi ilmoille odotettavat mutta jossain tilanteessa kohtalokkaat sanat. “Mites tuota, olisko se kierros fribaa mitään?” . Kuvaajamme Juho kavahti ajatusta ja totesi ottavansa rennosti mutta mullehan ajatus toimi kuin mikä tahansa muu hieman arveluttava ajatus tässä vaiheessa päivää. Pieni nestehukka, orastava flunssa ja 16 tuntia jo hereilläoloa takana. “No vois kyllä pyörähtää mutkan radalla.”

Ymmärtävät nyökkäykset ja eiku kampetta vaihtamaan. Onneksi joku oli sentään järjissään ja perillä asioista, ulkona nimittäin puhkesi välittömästi älytön sade. Niinpä niin, pisaroiden välistä oli ehkä tulkittavissa “Miettikääpä jannut nyt uusiks tää setti.”

Parempi näin. Ruokaa, sauna ja tän rapsan kirjoittelu saattoi olla hivenen parempi suunnitelma. Tähän kappaleeseen päättyy eka päivä melko mukavasti. Konetta säppii ja unta kuuppaan. Vois kuvitella, että edessä on vielä vaikka sun mitä seikkailua. Parempi olla siis järjissään.

Päivä oli hyvä ja asia pihvi. Biff på svenska.