Reissulla ollessa ja kiertueen pyöriessä sitä aina pohtii ja toivoo, että keikan aikana olis hyvät kelit. Lähes kaiken muun voi suunnitella mutta ei juurikaan sitä minkälaista ulkona on. Hyväuskoiset vanhan kansan edustajat puhuu vielä nyrkinvarmoista säännöistä kuten “Kyllä kesällä on lämmin”, “ennenkään ei oo juhannuksena lunta satanu. Paljoa.” tai ihan vain “Ei pitäis sataa koko viikolla.”

Niinpä niin. Mut jos jotain on näissä hommissa oppinu on se, että sen minkä sää pissii muroihin niin asenne ratkasee paljonko pistetään sokeria ja nomparellia päälle. Tärkeintä on, että mussutetaan eväät hymyissä suin. Vuosien reeniin myötä ei jotku sadehommat hirveesti enää haittaa vaikka niistä onkin kiva rutista. Hyvin nukutun yön jälkeen nuhjunen keli Virpiniemessä ei saanu sankareitamme myrrysmielelle vaan katseet suunnattiin toiveikkaasti päivää kohti. Heti aamusta lämmin suihku, vesi kiehumaan ja melko seesteinen zen-hetki sienikaakaon ja -kahvin merkeissä.

 

 

 

 

Luotiin samalla päivän taistelusuunnitelmat ja ajan käytön aihio päivää varten, miettien notta missä kaikkialla keretään käväsemään. Alunperin tarkoitus oli vetää useampi rundi paikallisilla radoilla mutta se tuntui jo aamusta asti hyvinkin epätodennäköiseltä. Todettiin kuitenkin, että koska ollaan jo Virpiniemessä niin pakkohan sitä on päästä heittää kiekkoa. Tässä vaiheessa kun sade oli taantunut lähinnä säälittäväksi tihkuläpsyttelyksi.

Kamat kasaan, pelivehkeet päälle, kuvauslaitteet kuntoon ja eiku radalle. Kerettiin siinä sentään vetään pari pätkää nauhalle autolla ennenku taivas repesi ja pudotti märän annoksen haaveidentuhoajaa eli vettä meidän päälle. Mutta kuten edellä jo mainittiin niin vähästähän me ei heilaheta. Jätettiin järeempi kalusto autoon ja naksautettiin GoPro päälle. Kuten alla olevasta kuvasta näkyy niin myös kuvaajan asenne on hyvinkin kadehdittavaa. Täytyy olla vaan onnellinen, että on tälläset jannut joiden kans tehä duunia.

 

Miinanraivaajalta näyttävä kuvaaja Juho seuraili mun toilailua radalla jonkin aikaa kunnes todettiin, että eiköhän tuota oo parempiakin tapoja viettää aikaa kun koluta sateessa rataa. Valittiin pari väylää ja paiskottiin limppua ilmaan tarpeeksi jonka jälkeen suunnattiin takas majapaikkaan. Ei optimihommaa mutta kyllä sillä aina hymyn ja peukun ansaitsi.

 

Kiekkokuvaukset muuttui kätevästi lounaaksi jonka yhteyteen solmittiin kivasti Väyrysen Ernon haastattelun kuvaaminen. Erno on sen vertaa pätevä äijä, että tarinaa olis tullu tuntitolkulla kun päästiin kunnolla asioihin kiinni. Valitettavasti videosarjan mitta on rajallinen joten tiivistettiin asiat kolmeen ydinkohtaan. Hyvää matskua purkkiin, yläfemmat koko kööriltä ja kamat kasaan – taas yks askel otettava eteenpäin kiertueella.

Aikaa oli tässä vaiheessa vielä varsin kivasti ennen päivän puttiskabailua Hiirosessa joten päätettiin jakaa tuo vapaa-aika kahtia. Eka reissu Powergrippiin morjestaan tuttuja ja aiheuttaan hämminkiä ja sen jälkeen Meri-Toppilaan kuvaamaan myrskyhommia ja elämyksiä. PG:llä tutut jannut olikin täydessä touhussa ja liikkeessä kulki asiakkaita ees taas. Just hyvän meiningin hommia! Röpistiin kuulumiset, huhut ja legendat siinä hanujen kanssa kunnes oli taas aika lähteä eteenpäin. Tän reissun rytmi alkaa käymään jo melko selväksi tässä vaiheessa: paljon tehdään ja lyhyessä ajassa. Osa kohtaamisista jää väkisten todella lyhyiksi joka on harmi, mutta tuleepahan kuitenkin koettua ja morjesteltua joka on jo lähtökohtaisesti kiitollisuuden arvoinen juttu.

 

 

PG:ltä sit taas Hat Van liikkeelle ja kohti Meri-Toppilaa. Aistin ilmasta vähän myrskynkaltaisia oireita joten pakkohan se oli lähteä käymään tuolla idyllisellä rantaväylällä. Muutamat avaukset pitkin rataa ja sitten ottaan puttimatskua mereltä puskevassa tuulessa. Ei oo mikään helpoin homma saada pannua keksintöön näissä olosuhteissa mutta kyllähän se välistä osuikin. Ja meni myös sellainen putti sisään, että jos kirjoittaisin tähän mitä tapahtu niin kukaan ei uskois.

Onneksi tuo saatiin nauhalle sekä puhelimella että meidän pääasiallisella kameralla. Eiköhä tuosta pusketa siis 60 fps slow-motion pätkä ulos kun saadaan pieni väli sen editoimiselle. Saattaa olla, että pistän vähän huonompiresoisen videon huomenna jo youtubeen. On meinaan oikeesti sellaista herrkua luvassa, että naureskelette pitkään sille. Tuosta saatiin hyvää virtaa seurueella ja viimeisetkin sateen haitat ropisi harteilta. Samalla tosin alkoi sadekin hiipumaan ja huideltiin kaupan kautta kohti Hiirosta. Yllättäen päivä oli edenny jo pitkälle iltapäivään, ihan tuolleen huomaamatta.

 

 

Hiirosen frisbeeradan tilalle oli kuitenkin rakennettu tälle kesää 18-väylänen maauimala joten itse kierros jäi suorittamatta. Vettä ja mutaa oli hieman liikaa jopa hyvin varustetulle kiertuesankarille joten keskityttiin tällä kertaa sit vain puttailuhommiin. Paikalle olikin saapunut viitisentoista urheaa puttaajaa ja vedettiin mukavan leppoista skaba läpi. Tuulisissa olosuhteissa voittoputti lohkes jostain 13-14 metrin etäisyydeltä ja sen vei sankari nimeltään Antti – en tosin minä, mutta enpä muistanut kysyä herran sukunimeä palkintoseremonian yhteydessä.

Oli kuitenkin huikeeta morjestella ihmisiä ja vetää puttisetti läpi. Kiitokset kaikille paikalle saapuneille!

Skabojen jälkeen heitettiin kuitenkin vielä fribanhimoissamme muutama väylä itse kiekkotaiteilija Mikko Tolosen kanssa ja napattiinpa herrastakin vähän haastista videolle. Mikon värjäämiä kiekkoja on tulossa THG-kisojen palkinnoiksi vielä kesän aikana joten kannattaa seurailla tarinan kehittymistä.

Mutta sitten oliki jo aika vetää setti kasaan ja ottaa päivän viimeinen etappi Oulu – Rovaniemi. Välipysähdys Rollossa ennen huomista matkaa Ivaloon tekee ihan hyvää. Vaikka ollaan vielä napapiirin eteläpuolella on täällä aina mukavaa olla. Nuhjuisesta säästä huolimatta keskiyön valoisuus on rentouttava kokemus pohjoisessa kasvaneelle.

Näihin kuviin ja tunnelmiin siis. Ei voi olla paha jos sateinen keskiyö näyttää tältä.

 

 

Huomenna jatketaan matkaa.