Mukava, lämmin ja ystävällinen kisamatka Tsekkeihin takana. Taskuun jäi luottavainen mieli omaan heittoon, suunnitelmia treeniohjelmaan sekä toki tuo, mitä sieltä lähdettiin ehkä takaraivossa ennakkoon varovaisesti hakemaankin, eli USDGC-paikka.

Hyppy uima-altaaseen

Lähtiessäni Tsekkeihin, en oikein tiennyt, mitä odottaa kisalta ja omalta suoritukseltani. Kööpenhaminan kisa jätti paljon kysymyksiä heiton ja kropan toimimattomuuden osalle, joihin en oikein osannut löytää vastausta. Olen monesti minulta kysyttäessä kertonutkin, ettei kisaheittoja tai -virettä voi harjoitella kuin varsinaisessa kisassa. On lähes yhdentekevää, osaatko heittää harjoituksissa jonkun tietyn heiton, sillä kisassa yksittäisen heittovaatimuksen tullessa eteen, ei silloin ole uusintayrityksiä edessä tai juuri äskettäin suoritettuja lämmittelyheittoja alla. Siinä tilanteessa tehdyt suoritukset muovataan selkärangasta, kisakokemuksesta ja itseluottamuksesta. On opeteltava heittämään kisoissa vain ja ainoastaan heittämällä kisassa. Sillä ajatuksella lähdin liikkeelle. En voinut kuin opetella taas uudestaan kisaamaan. Piti vain “hypätä altaaseen” ja opeteltava jälleen uimaan ensimmäisten kroolivetojen aikana.

Sateinen tutustumiskierros

Konopisteen ratahan oli pääsääntöisesti itselleni tuttu. Muutama väylä oli pidennetty ja yksi väylä oli saanut täysin uuden ilmeen noin 100 metrin lammen ylityspidennyksen muodossa. Keskiviikon treenipäivä oli harmiksemme erittäin märkä ja sateinen. Olin optimistisesti jättänyt sadevarustuksen täysin kotiin. Tarkistin toki kisapäivien sään, mutten huomioinut treenipäivän säätä. Kiersin 11 väylää tuolla sateessa, minkä jälkeen päätäni jättää leikin kesken harjoittelun osalta. Olen pyrkinyt harjoittelemaan ja asennoitumaan yllättäviin tilanteisiin kuten pitkiä väyliä heittäessä. Et yleensä voi pitkällä väylällä ennakoida tarkkaan, mihin avausheittosi päätyy, joten jatkoheitot tulee aina joka tapauksessa olla soveltavia. Sen vuoksi onkin hyvä kyetä arvioimaan pituuksia, näkemään lentoratoja ja heittämään kiekon sinne minne silmäsi katsovat. En sen vuoksi ollut huolissani jäljelle jääneiden väylien heittämättä jäämisestä treenikierroksella. Pohjimmiltaan suunnitelmat olivat selvillä, alueella käveltyään ja radalla aiemmin pelanneena tiesin suunnilleen, mitä tiedossa oli. Päätin myös pyrkiä tekemään vain varmoja päätöksiä heittovalintojeni suhteen. Päätin säästää jäisiä jäseniäni, enkä väkisin repiä vielä muutamia harjoitusheittoja kylmässä ja kohmeessa. Mielummin lepoa ja rentoutumista. Ei saa panikoida. Rauhassa vain.

Yksinkertaistetut kiekkovalinnat

Siinä, missä Kööpenhaminan kisassa sorruin ei pelkästään heittämään sekalaisilla, vakaudeltaan lähellä tosiaan olevilla kiekoilla vaan myös muuttamaan lennosta pelisuunnitelmaani, täällä päätin kaventaa merkittävästi bägiin sisältöä ja pitäytyä tarkasti ennakkoon laaditussa pelikirjassani. En vielä tässä kohtaa kokenut luottavani vielä täysin draivieni tuntumaan, jotta voisin heittää hallitusti ylikääntäviä ja liitäviä draiveja. Varsinkin satunnaiset tuulen puuskat sekä vaihtelu heittotekniikassa toisivat epätarkkuutta heittoihini. Olisi siis järkevämpää vaihtaa ylivakaampaan ja selkeämpään kiekkoon, jonka lentorataa säädellään heittokulmalla ja voimalla.

Jätin juuri ennen kisaa ovelasti ykkösdraiverini Keinukallioon puuhun odottamaan ja tarkkailemaan siskoni edesottamuksia Amatöörien SM-kisojen karsintakisaa varten. Eli siis edessä oli ykkösdraiverin vaihdos. Pari viikkoa aiemmin saamani Dynamic Discin uutuus draiveri Defender tuntui mukavalta kädessäni ja mikä parasta, sen ylivakaus oli sitä luokkaa, ettei minun tarvinnut miettiä kääntääkö se yli miten paljon. Se kun ei tosiaan käännä. Sen hieman Enforceria leveämpi rimmi tuntui istuvan paremmin käteeni, joten päätin lähteä sillä liikkeelle.

Onnistunut strategia ja epäluottamus putteihin

Kiekkovalinta osuikin kohdalleen melko hyvin. Kisan alkumetrit sujuivat hieman hapuillen. Luotto kisaputteihin ja draiveihin ei ollut heti täysin kohdallaan. Ennen kierrosta puttaillessani totesin, ettei 6-10 metrin putit tuntuneet kovin turvallisilta tai luonnollisilta. Jotain outoa tapahtuu puttirytmissäni tuolta etäisyydeltä. Tuo oli varmasti osittain psykologinen ongelma, mutta myös teknisen suorituksen harjannuttamista vaativa asia. Eri matkoilta käden ja ranteen rytmityksen on voiman säätelyn vuoksi oltava erilainen. Tämän vuoksi eri matkoilta tulee opetella puttaamaan eri rytmillä. Alle 6 metriä putit tuntuivat hyvältä. Samoin yli 10 metriset. Asennoituminen tähän tilanteeseen vaatii kykyä katsoa itseään objektiivisesti. Et voi olettaa; voit toki toivoa parasta; muttet lähteä liikkeelle sokeasti odottaen kisassa hoitelevasi kaikki putit ilman hankaluuksia. Henkisen pelin kannalta, on tunnistettava omia rajoituksia ja pelattava ne omaksi henkiseksi edukseen. Tästä syystä siis asetin itselleni mukavuusalueeksi alle 6 metriset. Yli kympit eivät haittaisi, sillä nekin tuntuivat todella hyviltä. Itseasiassa, toisen kierroksen jälkeen johdonkin OCP (outside circle putts) -tilastoa Jallen (Stoor) kanssa.

Lähdin siis vain heittämään heitto kerrallaan ja hakemaan tuntumaa kiekkoihin ja putteihini. Kisaputtejani koskee sama lainalaisuus kuin draiveja. Niitä pitää opetella kisassa. Perustekniikka ja -taito hankitaan treenikorilta, kisaputteja harjoitellaan kisassa.

Valitsemani strategia tuntui onnistuvan hyvin, sillä en oikein missään kohtaa tuskastunut isommin, vaikka usein 10-metrin ringin sisään juuri ja juuri päätynyneen lähestymisen jälkeinen putti livahtikin ohi korista. Tämähän oli tiedossa, joten oli pyrittävä kuromaan tuo hetkellinen puute puttirytmissä kiinni jollain muulla osa-alueella.

Defender ja pitkät putit pelastivat kisani

Siinä, missä en ollut usein ringissä vaan juuri sen ulkopuolella, pitkät putit auttoivat peliäni pysymään kärjen tahdissa. Kisan edetessä, huomasin jatkuvasti draivitarkkuuteni parantuvan. Ensimmäisellä kierroksella sain green hittejä 5, toisella 7 ja kolmannella kierroksella jopa 12 kpl. Draiveriarsenaalin kaventaminen selkeästi helpotti tuntumaa eniten käyttämääni kiekkoon, mitä taas näkyi tuloksessa. Viimeisen kierroksen kolme missattua puttia jättivät toki tulokseni hieman vajaaksi täydellisestä suorituksesta, mutta muuten peli rupesi näyttämään ja tuntumaan jälleen tutulta ja itsevarmalta.

Palautuminen vammasta ja sairaudesta

Kieltämättä pitkään sairastaminen ja vammojen paranteleminen ajoittain nakertaa itseluottamusta omiin kykyihin. Kun vanhat, aiemmin kulmakiviksi koetut ominaisuudet ja heitot eivät tunnu toimivankaan enää lainkaan, etkä pysty heittämään yhtä pitkälle tai tarkasti kuin aiemmin kykenit, alkaa oma mieli helposti kuvittelemaan ja epäilemään omia taitojaan. Tiedostin tämän ja pyrin pitämään mieleni kurissa läpi synkän talven. Olisi vain kylmästi luotettava, että kyllä se siitä jälleen vanha vire löytyy kunhan kroppa saadaan jälleen kuntoon.

Henkinen asenne harjoituksissa

Talven epävarmuus oli jättänyt pienen vajaakäytön omaan treenaamiseen. Toki, vammoista parantuvan kropan pitääkin antaa levätä joten on vaikeaa sanoa, missä kohtaa pitäisi aloittaa uudestaan harjoittelu ns. täysillä. Into pitää löytää itsensä sisältä ja kipinän täytyy viedä ulos harjoittelemaan useammin kuin kukaan muu kilpakumppaneistasi jaksaa. Siten tullaan paremmaksi kuin muut.

Huomasin Kööpenhaminan kisasta palattuani tuskailevani treeneissä treeni-intoni kanssa. En oikein löytänyt mitään intoa harjoitella kun kropan tuntuma vaihteli ei vain päivittäin vaan myös päivän sisälläkin moneen kertaan. En oikein tiennyt edes mitä treenata kun kaikki osa-alueet tuntuivat vaativan työtä. En oikein ollut löytänyt tuolloin sitä paloa ja poltetta uudestaan, mikä minulla oli viime kesänä harjoittelemiseen ja “vaikka läpi harmaan kiven menemiseen”.

Rakas vaimoni, Sanna, sanoi minulle Köpiksen kisan jälkeen puttini kanssa tuskaillessani:

“Muista, rakas.. Minä osaan, minä pystyn.”

Tuo lause käänsi kaiken jälleen oikeaan suuntaan. Muistin jälleen, kuka ja millainen minä olen kun haluan kehittyä ja parantua harjoittelemalla. Siitä tuo kipinä syttyi uudestaan.

Seuraavat pysähdykset

Seuraavaksi pidetään melkein parin viikon tauko, jonka jälkeen kisataan Tammisaaressa kotimaisen Pro-tourin avauskisassa. Tämän jälkeen mennäänkin pikakelauksella Tali Openin läpi ja suoraan European Openiin. Molemmat radat ovat ennestään kovin tuttuja, Tammisaaren saatua tosin muutaman uuden väyläuudistuksen menneistä vuosista. Tammisaaressa on syytä osata heittää puuränniin putterilla, sillä monilla väylistä järkevin avaus on vain suora heitto putterilla. Tuolla strategialla irtosi aikoinaan amatööri-tourin osakilpailuvoitto; treenikierrokset osoittavat pitääkö tuota suunnitelmaa jalostaa?

Kisan tulokset: http://www.pdga.com/tour/event/24371
Omat statistiikat DGWT:n sivuilla: http://www.discgolfworldtour.com/players/janne-hirsimaki/events/

Tässä on hyvä alku loistavalle matkalle tähän kesään. Ja syksyllä olisi tarkoitus lähteä jälleen kisaamaan Yhdysvaltojen mestaruuskisoihin. Mahtavia juttuja!

Onnittelut vielä kaikille suomalaisille USDGC-paikan saaneille!