Kansikuva: Epic DG Films

European Open – Maailman parasta frisbeegolfia

Taas kerran pääsin olemaan osa maailman parasta frisbeegolftapahtumaa – European Openia Nokialla. Tuotanto ja toteutus oli jälleen maailman parasta laatua; kuten tuolta järjestävältä porukalta on totuttu jo odottamaan. Vaikka tapahtuma tänä vuonna vaikuttikin ennakkoon hieman pienemmältä kuin aiempina vuosina; mm. televisiotuotannon puuttumisen osalta; osoitti suomalainen frisbeegolfkansa jälleen olevansa innostunut lajistamme enemmän kuin missään muualla maailmassa. Paikan päällä oli jälleen kerran enemmän porukkaa kuin koskaan ennen! Hienoa, tässä on uuden aikakauden alku ja me kaikki olemme osa sitä!

Hitaasti tuntumaa heittoihin

Olen aiemminkin puhunut heittotuntuman hakemisesta kisaa varten. Kisaheittoja ei voi harjoitella kuin kisoissa ja kisarytmiin tulee totuttautua ennen kisaa. Heittoja tulee harvakseltaan ja erilaisten heittojen varmuus tulee olla sitä tasoa jotta kerran-pari kierroksessa heitetty heitto onnistuu tuolloinkin yhtä virheettömästi kuin treeneissä. Tali Open osoitti itselleni ison puutteen heittotaidoissani – tarkat suorat heitot metsässä. Alkukausi tosin vietettiin lähes pelkästään avoimilla väylillä Kööpenhaminassa, Konopisteessä ja Tammisaaressa. Tammisaaressa oli jo hieman enemmän puita ja näin jälkikäteen tarkasteltuna voisinkin sanoa tarkkuusongelmien nostaneen jo siellä päätään. Tuolloin puttipelini vielä pelasti minulle mahtavan lopputuloksen. Taliin mennessä suorat ja tarkat heitot eivät olleet lainkaan hallussa ja sen näki tuloksesta. Puttipelikin tahmasi, joten tiedossa oli ongelmia.

Ennen EO:ta keskityin tähän osa-alueeseen selkeästi eniten ja olikin mukava huomata, että eniten tarkkuutta vaativa osuus radasta – etuysi – sujuikin selkeästi paremmin kuin takaysin pitkiä ja tarkkoja (lähinnä hyssejä) kaipaavat väylät. Pitkät ja tarkat heitot ovatkin seuraavaksi treeniohjelmassa sillä haluan olla tasaisen vahva myös tuollakin osa-alueella.

Olen huomannut ilokseni heittojeni onnistuvan paljon tarkemmin ja huolellisemmin kisoissa kuin treeneissä. Liekö syynä pieni paine ja puristus kropassa kun ollaan isoissa ja merkityksellisissä kisoissa. Väitän nimittäin, etten olisi tätä kisaa varten valmistautunut näin huolellisesti ellen olisi ollut ensimmäisellä kierroksella Feature Cardissa (Spin TV, part 1)McBethin, Allenin ja Rotmeisterin kanssa. Ihan mukava huomata syttyvänsä noissa tilanteissa parhaimpaan peliinsä eikä päin vastoin. En vain ehtinyt taklaamaan tuota backhandhyssen ongelmaa, mutta vielä on aikaa kauden päätavoitteisiin eli EM- ja MM-kisoihin nähden.

Kiekkoihin muutoksia

Mikäli olette seuranneet alkukevättäni, olette kuulleet minun kaventaneen bägini sisältöä tässä talven jälkeen saadakseni tuntumaa ja luottamusta kiekkoihini ja heittoihini. Uusien kiekkojen kanssa pääsee sinuiksi aika nopeasti; kuten kävi Defenderin tultua markkinoille. Alkukaudesta en nähnyt tarvetta sekä Defenderille ja Enforcerille laukussani, sillä molemmat olivat hyvin lähellä toisiaan – ylivakaita ja suhteellisen nopeita. Heittoni oli alkukaudesta sen verran epätasaista, etten oikein kyennyt vertailemaan kiekkoja toisiinsa draivien vaihdellessa liikaa keskenään. Kööpenhaminassa heittelin näitä kiekkoja ristiin keskenään, mikä ei ainakaan helpottanut heittotuntuman löytymisessä. Päätin vain käyttää toista ja totutella vain sen lentorataan ja -nopeuteen. Nyt hetken kulutettuani Defenderiä voin todeta, että otan myös Enforcerin takaisin bägiini. Defender on alkanut kulumaan hienosti lähelle Bossia – joskaan en aivan yhtä sulavia linjoja sillä vielä pysty heittämään sen voimakkaan feidin vuoksi. Odotan innolla sen kulumista edelleen. Lisäksi, sain tällä viikolla tiedon, että minulle teetetyt fundraiser-kiekot ovat matkalla Latituden tehtaalta kotini. Kyseessä on DyeMax Fuzion Defender, minkä toivoisin olevan entistä alivakaampi kuin Lucid ja BioFuzion versiot. Innolla odotan kiekkoja saapuvaksi. Kiekkoja tulee myyntiin suoraan minulta tai Powergripin (verkko- ja kivijalka)myymälästä.

Tässä ensimmäinen julkaistu kuva tuosta fundraiser-kiekostani. Kiitos Dynamic Discs! #superexcited

European Openin saariväylällä 16., huomasin Defenderin olevan hieman nopeampi kuin Enforcerin. Arvioin yhteensä 4 kertaa tuolla väylällä kiekon lennon hieman alakanttiin ja heitin kiekkoni pitkäksi saaren takareunasta. Enforceria olisin tuossa kohtaa kaivannut bägiini, mutta tällä kertaa niitä ei ollut mukana. Myös väylän 10. bogi muuttui tuplabogiksi Defenderin suoristaessa vastatuuleen heitettynä hieman yllättäen. Enforcer saa siis luvan palata bägiin tarjoamaan tukea tuulisiin keleihin. Ainakin Lucid/Fuzion versio – myrskytuuliin myös ehkä Fluid-versiokin.

Tasaisuutta ja tarkkuutta heitoissa

Mukava tosin huomata, että heittoni alkaa tuntumaan tasaisemmalta ja toistettavammalta, milloin alan näkemään hienoisia eroja kiekkojen välillä. Niin uusien vs. vanhojen kuin lähellä toisiaan olevien mallien välillä. Juuri tältä tämän kehityksen huipputasolla pitääkin tuntua. Pelin pienet osa-alueet rupeavat loksahtamaan paikoilleen ja parhaina päivinä (ja hetkinä) tulos on sen mukainen. Pienet virheet tuolla EO radalla kostautuvat, joten tuloksen suhteen ei kannata tuskailla. Tie kohti EM- ja MM-kisoja on edelleen oikean suuntainen – kehitystä on tapahtunut jatkuvasti kisasta kisaan. Kunhan saan Defenderit kulutettua ja totuteltua niiden lentoon, saan varmasti entistä enemmän luottamusta pitkiin heittoihini. Ensimmäisen kierroksen aikana huomasin suuren puutteen rystykäden hyzerheitossani. Heiton rytmi on aivan kateissa ja suunta vaihtelee jatkuvasti liikaa. Ensimmäisen kierroksen väylän 18. toinen OB:lle kantautunut heitto on tästä surkuhupaisa esimerkki. Heitto lähti liikaa oikealle ja ylös. Voit katsoa tuon heiton tästä: Spin TV, Part 2

Siihen siis panostan jatkossa paljon aikaa. Lajin helpoin heitto – backhandhyzer – tulee onnistua vaikka unissaan. Näin se tosin menee, kaikki pelin osa-alueet aaltoilevat ja hetkellisiä taantumia tulee jatkuvasti kunnes hypätään taas hieman eteenpäin. Pitää vain jaksaa hakea ja tunnustella kroppaa ja puskea heittoja kohti taivaanrantaa.

Tiimillä mahtavat kisat

Hehkutan tässä vielä tiimin onnistumisia. Leo pelasin mahtavan kisan, sijoittuen finaalikierroksen -9 bogeyfree-kierroksen jälkeen sijalle 6. Itse päädyin sijalle 10. ja Juho sijalle 12. On meillä kova tiimi, pakko myöntää. Myös peliltään, mutta ennen kaikkea asenteeltaan. Vaikka kaikkien tiimiläisten hyökkäykset osuivat pedon hampaisiin tällä kertaa, en nähnyt yliturhautuneita ilmeitä meiltä keltään viikonlopun aikana. Esimerkillistä ja inspiroivaa toimintaa. En voisi olla tästä porukasta ylpeämpi.

Nuorissa on tulevaisuus

Pakko vielä loppuun kommentoida havaintojani suomalaisen frisbeegolfin seuraavasta sukupolvesta. Olin viikonlopun aikana tekemisissä monien nuorten ja heitä vielä nuorempienkin frisbeegolffareiden kanssa. Mahtava huomata uusia nimiä kärkikahinoissa sekä löytää huippusijoituksilta pelaajia joiden potentiaali on jo pitkään antanut odottaa suurta esiintuloa. Uusi sukupolvi on tekemässä tuloaan ja Yhdysvaltojen on syytä pitää varansa tämän porukan kanssa – he nimittäin tulevat varastamaan rating-pisteitänne urakalla jatkossa.

Vielä lopuksi haluan ilmaista huomioni parin nuoren miehen kypsästä peliälystä ja ymmärryksestä. 1. ja 3. kierroksen caddyni, Tuomas Hyypiä sekä toisen kierroksen caddyni, Team Powergripin Markus Pöysti.

Pojat ovat yhdet kypsimmistä ja rauhallisimmista nuorista pelaajista, joihin olen koskaan törmännyt. He tiesivät tarkalleen, miten caddyhommissa tulee olla – milloin olla mukana tapahtumissa ja milloin pysyä taka-alalla. Heti kisan jälkeen julkaisemani Instagram-kiitos Tuomakselle oli joidenkin mielestä hieman sokerikuorrutettu, mutta todellisuudessa mikä se ei ollut lainkaan yliampuva. Tuomas todellakin otti osaa peliini sparraten heitto- ja kiekkovalintojani koko kierroksen ajan. Mahtava pelata kun kaverin peliäly on tuota tasoa ja hän osaa kuunnella pelaajaa ja tarjota apuaa oikealla tavalla, oikeaan aikaan. Tuomas ja Markus, suurkiitos! Helpottaa omaa peliä kun rinnalla on teidän kaltaisia kavereita tukemassa.

Seuraava steppi

Seuraavaksi kisakalenterissani on parin viikon treenitauko ennen Vaasan Protour -kisaa. Aion käyttää tuon ajan ylläpitäen tänne EO:ta varten löytynyttä tarkkuusvirettä sekä treenaten reilusti backhandhyssejä. En saa nukuttua kunnolla, ennen kuin tuon heiton rytmi on jälleen kohdillaan. Alkukausi meni puttiongelmien, vähän samankaltaisten rytmiongelmien, kanssa kuin rystydraiveissa. Nyt on aika tehdä noille draiveille sama, minkä tein puteille. Treenataan se jälleen kuntoon.

Vaasan jälkeen matka jatkuu jälleen parin viikon jälkeen taas SM-kisoihin ja Turkuun, missä aion jatkaa tappiotonta putkeani. Still undefeated in Turku! Let’s keep it that way!

European Open 2016 tulokset

Videoita Spin TV:n kanavalla