Siinä missä heitto kulki ja luotin syvästi kaikkiin pelini osa-alueisiin SM-kisojen jälkeen, osoittautui Ruotsin kisa aivan toiseksi luonteeltaan. Lämpötila Tukholmassa oli lämpimin, mihin olin tällä kaudella törmännyt; noin 28-29 °C. Tuossa lämpötilassa meikäläinen alkaa hikoilla, ja paljon. Ehkä tuollekin asialle voisi talven aikana tehdä jotain; pääsemällä tuosta vähäisestäkin ylimääräisestä vyötärön lämmikkeestä vihdoin eroon.

Lämmin siis oli ja kädet hikosivat miehen mukana. Blend Judge on ollut luottoputterini aina siitä saakka kun päätin liittyä Team Dynamic Discin rivistöön. Kyseinen muovi on erittäin pitävää ja luotettavaa useimmilla keleillä +10°C lähtien aina tuonne +25°C asti. Näin ainakin päättelin tuossa kohtaa. Puttini alkoivat kisan aikana lipsumaan ohi ja epäilin osasyyksi pehmeän muovin tuntumaa kädessäni.

Tässä kohtaa on huomioitava, että kirjoitan tämän tekstin monta viikkoa kyseisen kisan jälkeen, joten en enää tarkalleen muista, mitä päässä tuolloin liikkui ja miten asiat tuolloin tarkalleen koin. Sittemmin olen löytänyt muita syitä vaikuttamaan pelini huonouteen tuon kisan aikana, mutta yritän tässä kuvastaa, miten koin asiat tuolla kisassa.

I got your back

Kaikki teistä, joilla on ollut urheilullinen tausta ja vammoja, tiedätte mitä tarkoitan vammoilla ja niiden historialla. Monet vammoista paranevat, mutta suurimmat niistä – kuten selkävammat – jäävät muistutamaan itsestään ikuisesti. Näin myös selkävaivojeni kanssa.  Pelaamista ja harjoittelemista värittää jatkuva vuorottelu fyysisen lihaskunnon huolehtimisen ja lepäämisen välillä. Sairastelujen värittämä talvi ei jättänyt pohjakuntoani niin hyväksi, että kykenisin harjoittelemaan mielestäni riittäväsi kauden aikana. Kisojen välissä on pakko levähtää, jotta kykenee palauttamaan kehon herkistettyyn tilaan ennen seuraavaa koitosta.

Tukholman Disc Golf World Tour -kisaan lähdettäessä heitot tuntuivat hyvältä ja itseluottamus oli SM-kisojen jälkeen täydellisesti kohdallaan. Luotto jo aiemmin kaudella sekä varsinkin Lausteella tarvittuihin pitkiin draiveihin oli vankkumattomasti kohdallaan SM-kisojen 1. kierroksen comebackin jälkeen. Uskon puutteesta se ei ainakaan tulisi jäämään kiinni.

Ehdin tuossa välissä vielä kisaamaan McBeast Challengen Valkeakosken Korkeakankaalla, missä kisa kulki aivan mallikkaasti Thunderbirdillä, RocKolmosella ja omalla putterilla. Tulos -9 ja 3. sija heti McBethin ja Sexton jälkeen. Luotto korkealla ja mieli levollinen.

1.kierros, tahmeutta ilmassa

Kuten monasti aina ennenkin, Tukholmaan lähdettäessä, selkä muistutteli jälleen itsestään joten koin tarpeelliseksi pitää kropan liikkeessä koko kisa viikon ajan. Jatkuva pienillä aamu- ja iltalenkeillä käynti sekä vatsalihasliikkeiden tekeminen yleensä helpottaa oloa alaselässäni ja vähentää jumeja. Peruskunnon osalta olisi paljonkin parannettavaa, joten luulen joutuneeni hieman ylirasittuneeseen tilaan kisan aikana.

Kisa lähti melko tahmeasti liikkeelle jo ensimmäisistä väylästä lähtien. Avaus ykköstiillä livahti auttamatta liikaa oikealle ja pitkän avausväylän helpohko par suli bogeyksi amatöörimäisen virheen vuoksi. Lisäksi putti alkoi hiljaa lipsumaan ohi korista jo ensimmäisellä kierroksella. Tämän katsoin oleman normaalia vaihteluväliä sekä lämpimän kelin vaikutusta, enkä välittänyt tuosta sen enempää. Mielessä oli pikaisesti SM-kisojen epäonnistunut ensimmäinen kierros, joten hieman pääsi harmittamaan, etten jälleen onnistunut lataamaan akkujani heti ensimmäisestä kierroksesta lähtien. Birdiet vain jäävät ottamatta; joko oltiin lähestymisellä tai draivilla hieman liian pitkällä eikä pitkä putti uponnut. Mikäli taas olin vihdoin päässyt lähestymiselläni tarpeeksi lähelle koria, livahti putti kuitenkin ohi. Vahvan pelin ketju (draivien, lähestymisten ja puttien mukavuusalueet menevät limittäin) oli siis rakoilemassa. Ensimmäinen kierros noin 1000 reitattu, joten eipä hätää. On näistä ennenkin noustu.

#nevergiveup

Kisan tulokset: http://www.pdga.com/tour/event/24341#MPO

2. kierros entistä tahmeampaa

Toiselle kierrokselle lähdettäessä sama homma jatkui. Ykkösellä avaus jälleen oikealle sivuun ja bogey. Putti tai draivi/lähestyminen taisi jäädä tälläkin kierroksella jatkuvasti hieman kauaksi korista, joten jatkuvaa taistelua kierroksen läpi. Jatkuvaa hapuilua siis edelleen ilmassa…?

#noideawhatimdoingwrong

Muistan vielä tässä kohtaa jaksaneeni pitää henkisesti itseni kasassa. Tunnistin jo hieman uupumisen merkkejä kropassani ja epäilin jo tuolloin olleeni ylirasittunut jatkuvasta liikkumisesta. Toisaalta, en tiedä miten muuten olisin pärjännyt kisan suhteen. Selkäni pakotti minut pitämään kropan liikeessä, mutta kisa- ja heittoherkkyyden vuoksi olisi pitänyt vain levätä. Aivot samalla työstivät puttiin hiipinyttä ongelmaa päivät-yöt, joten unetkin jäivät vajaiksi jokaisena yönä. Hankala tilanne noin vähintäänkin sanottuna.

3. kierros ja *naps*

Jos olin tähän asti saanut pidettyä henkisesti pelin kasassa pelin tahmaamisenkin aikana, muistan hyvin kohdan kolmannelta (ja viimeiseltä) kierrokselta, jolloin pieni harmitus pääsi valtaamaan pelini. Oltiin väylällä 8. Olin taistellut itseni melko kunnialla kyseiselle väylälle. Halusin lopettaa vahvasti lopun kierroksen ja kisan ja muistankin keränneeni kaiken keskittymisen tuon väylän tiillä. Onnistuinkin avauksessani täydellisesti keskelle väylää. Loistava 90-100 m lähestyminen noin 4-5 m korista pitkäksi… Ja putti yläpeltiin.

Näin mielessäni kuvan kamelista, jonka selkä napsahti poikki viimeisen oljenkorren painosta. Ei voinut enää mitään. Koko kierroksella muistaakseni missasin 8 puttia rinkulan sisästä sekä 4-5 juuri rinkulan ulkopuolelta. Nuo puttitilastot eivät jätä tilaa virheille muilla pelin osa-alueilla.

Väsyneenä ja turhautuneena matkustin takaisin Suomeen ja kohti Lahden Pro Touria. Hieno reissuhan tuo oli, vaikkei kaikki kohdilleen napsunutkaan.

Lahden Pro Tour

Lahden kisa meni hieman Tukholman jälkimainingeissa; en juurikaan muista kisasta sen enempää kuin, että taistelukierroksia kaikki kolme. Paljon virheitä siellä täällä, mutta monia loistavia yksittäisiä suorituksia. Pelissä ei tuntunut olevan terävintä särmää, muttei toisaalta mitään isompaa ongelmaakaan, mikä taas näkyy melko tasaisena noin 1000 rating kisakeskiarvona.

Sikäli mukava huomata, että “perustaso” ilman suurempia highlighttejä pelissäni on juuri tuo noin tonni. Jonkin osa-alueen sakatessa pahasti, mennään vasta tuon alle. Perussuorittamisen taso on siis noussut, joten hyvä niin.

#kohtiääretöntäjasenyli