Eri heittoihin käytetään erilaisia frisbeegolfkiekkoja. Kiekot jaetaan nopeuden mukaan kolmeen ryhmään: putterit, midarit ja draiverit. Draiverit voidaan jakaa edelleen alaryhmiin: fairway draiverit ja distance draiverit. Jokaisesta ryhmästä löytyy erilaisia kiekkoja erilaisiin käyttötarkoituksiin. Eniten kiekon lentoon ja heiton pituuteen vaikuttaa kuitenkin pelaajan heittotekniikka: ammattipelaajan käsissä putteri saattaa lentää jopa yli 100 metriä, ja toisaalta paras pitkänmatkan draiveri voi lentää tottumattoman amatöörin kädestä vain 30 metriä. Myös kiekon painolla on suuri merkitys sen lentoon.
Kevyemmät kiekot lentävät helpommin ja soveltuvat parhaiten nuorille ja aloitteleville pelaajille. Keskipainoiset kiekot sopivat kaikenlaisille pelaajille. Painavimmat kiekot puolestaan soveltuvat kilpapelaajille sekä erityisolosuhteisiin, kuten esimerkiksi kovaan tuuleen. Frisbeegolfkiekkojen muovilaaduissa esiintyy suurta vaihtelevuutta. Parhaan muoviseoksen itselleen löytää kokeilemalla. Suosituimpia kiekkovalmistajia ovat Discraft, Innova, Discmania, Latitude ja Dynamic Discs.
Suurin osa kiekkovalmistajista painattaa kiekkoihinsa ns. lentonumerot. Lentonumerot eivät ole suoraan verrattavissa valmistajien välillä, mutta perusidea on sama. Ensimmäinen kiekosta löytyvä luku ilmaisee kiekon nopeuden. Sitä mitataan yleensä asteikolla 1 – 14, josta 14 on nopein. Nopeampi kiekko ei silti aina tarkoita, että kiekon saisi lentämään pidemmälle. Nopeat kiekot ovat usein haastavampia käsitellä. Toinen luku kertoo kiekon liidosta. Liitoa mitataan yleensä välillä 1 – 6, luvun 6 ollessa asteikolla kaikista liitokykyisin. Kiekosta löytyvä kolmas numero on kiekon vakaus, eli turn. Turn vaihtelee välillä -5 – 1. Mitä pienempi on kiekon vakaus, sitä helpompi sitä on tyypillisesti aloittelijan heittää pitkälle. Viimeinen numero, fade tai feidi liittyy kiekon lennon viimeisiin vaiheisiin. Mitä suurempi luku faden kohdalla on, sitä enemmän kiekko kääntää lopussa. Fadea mitataan useimmiten asteikolla nollasta neljään.
Putteri on kiekoista tarkin, mutta lyhytkantoisin. Puttereita on helppo hallita ja ne ovat usein heitettäessä hyvin suoraan lentäviä, mutta putterin pääkäyttötarkoitus on puttaaminen. Putterit on tarkoitettu väylän viimeisiin heittoihin, kun tavoitteena on saada kiekko koriin. Puttereissa nopeusmerkintä on yleensä 1 – 3, eli ne ovat kiekoista hitaimpia. Kiekon reuna on tylppä ja pyöreä. Puttereissa on huomattavasti draivereita hillitympi feidi, mikä mahdollistaa sen, että puttereilla on helpompi heittää suoria heittoja kuin draivereilla. Puttereilla feidi merkitään yleensä välille 0 – 2, ja niiden liito puolestaan usein välille 1 – 4. Puttereissa painoluokaltaan 170 – 175 grammaa painavat kiekot sopivat lähes kaikille. Tällöin putterin lento on tasainen ja painava kiekko vastustaa tuulta parhaiten. Painava putteri myös uppoaa korin ketjuihin helpommin kuin kevyempi kiekko. Kevyemmät putterit puolestaan soveltuvat etenkin nuorille pelaajille.
Midarit, tai suomalaisemmin lähestymiskiekot ovat keskimatkan kiekkoja. Niiden nopeus vaihtelee usein välillä 4 – 6. Lähestymiskiekot lentävät hieman pidemmälle kuin putterit, ja niillä suoritetaan koria lähestyvät heitot. Useimmat mallit lentävät melko suoraan. Vaikka putteriin verrattuna midari lentää pidemmälle, on sitä myös hankalampi hallita kuin putteria. Kiekko on litteä ja sen reuna on pyöreä ja tylpähkö. Lajia kokeilevalle pelaajalle, joka ehkä ostaa aluksi vain yhden kiekon, lähestymiskiekko on paras valinta. Lähestymiskiekkojen osalta nuoren tai aloittelevan pelaajan on suositeltavaa valita kiekoksi joko 150 class, tai 151 – 169 grammaa. Edistyneemmät pelaajat, joiden heitot midarikiekolla voivat olla jopa 80 metrin pituisia, kykenevät käyttämään tätä painavampia midareita. Ammattilaiset suosivat usein viimeistä painoluokkaa, joka midareissa on yleensä 178 – 180 grammaa. Lähestymiskiekoissa liito merkitään yleensä välille 4 – 5 ja feidi 0 – 3.
Draiverit voidaan jakaa kahteen alaryhmään, joista fairway draiverit, eli suomalaisittain väylädraiverit ovat hitaampia kiekkoja. Fairway driver-kiekkoon merkitty nopeus sijoittuu arvoltaan yleensä välille 6 – 9, kun taas distance draiverien vastaava luku vaihtelee kymmenestä ylöspäin. Koska fairway driverit ovat hitaampia kuin distance driverit, on niitä myös helpompi hallita. Tämä tekee fairway draiverin hyväksi valinnaksi aloittelevan tai nuoren pelaajan ensimmäiseksi draiveriksi. Fairway draiverilla heitetään usein keskipitkien väylien avausheitot, mutta se soveltuu hyvin myös pitkien väylien toiseen heittoon. Faiway driver-kiekon reuna on jonkin verran terävämpi kuin puttereissa tai midareissa, mutta silti melko tylppä. Fairway driver-kiekossa on kapeahko ja hyvin tuulta halkova reuna, minkä ansiosta niitä on kohtalaisen helppo heittää distance draivereihin verrattuna. Siitä huolimatta ne lentävät pitkälle midareihin ja puttereihin verrattuna.
Distance driverit, eli pituusdraiverit ovat frisbeegolfkiekoista kaikista nopeimpia ja pisimmälle lentäviä kiekkoja. Ne ovat myös kaikista vaikeimpia hallita, mutta oikeissa käsissä lentävät jopa yli 150 metriä. Distance draivereita ei suositella aloittelijoille. Sen sijaan niitä suositellaan hieman kokeneemmille pelaajille ja niille, jotka pystyvät yleensä heittämään tarkasti yli 80 metrin pituisia heittoja. Pituusdraiverit ovat nopeita ja leveitä ja myös niiden reunus on leveä ja terävä. Pituusdraiverit vaativat suuren lähtönopeuden ja myös paljon kierrettä saavuttaakseen täyden lennon. Onkin yleinen virhe, että liian aikaisessa vaiheessa otetaan käyttöön nopeat pituusdraiverit, jotka vaativat juurikin kovaa lähtönopeutta ja paljon kiekonhallintataitoja lentääkseen tarkasti. Distance draivereiden nopeusmerkinnät vaihtelevat kymmenestä ylöspäin. Draivereissa on yleensä puttereita tai midareita selvästi suurempi feidi, minkä vuoksi suorat heitot ovat hankalampia.