Frisbeegolfissa ja golfissa on paljon yhteistä. Molemmat lajit ovat tarkkuuslajeja, samoin kuin vaikkapa ammunta, biljardi, curling tai keilailu. Frisbeegolf ja golf myös muistuttavat toisiaan hyvin paljon ratojensa puolesta, sillä niissä molemmissa tavoite on sama, eli kiertää rata alusta loppuun saakka mahdollisimman vähäisillä heitoilla tai lyönneillä. Voittaja on se, joka onnistuu saamaan heitettävän kiekon tai lyötävän pallon mahdollisimman vähillä yrityksillä tavoiteltuun kohteeseen. Molemmat ovat myös suosittuja kesälajeja. Frisbeegolf on noussut 2000-luvulla monien suomalaistenkin suosikkiharrastukseksi, mikä näkyy frisbeekorien ilmaantumisena puistoihin.

Kyseessä on edullinen laji, jota pääsee harrastamaan ilmaisille kentille. Molemmissa lajeissa on sekä eroja että yhtäläisyyksiä, ja ne tarjoavat mukavaa ajanvietettä esimerkiksi kaveriporukoille. Toki molemmat ovat myös kilpaurheilulajeja. Esimerkiksi frisbeegolfista löytyy sarjoja ja kilpailuja amatööripelaajien lisäksi myös ammattilaisille. Perinteikästä golfia on taas pelattu maailmalla jo aina 1400-luvulta lähtien, ja ensimmäiset ottelut pelattiin Alankomaissa, josta se levisi Skotlantiin kehittyen siellä nykyiseen muotoonsa. Verrattuna frisbeegolfiin, golfilla on ollut elitistisempi leima, joka kuitenkin on vuosien saatossa hämärtynyt.

Frisbeegolf sen sijaan on modernina aikakautena syntynyt laji. Urheilumuoto kehitettiin Yhdysvalloissa, josta se levisi myöhemmin myös Eurooppaan. Tänä päivänä kyseessä on suosittu kesäurheilulaji erityisesti Ruotsissa ja Suomessa. Frisbeegolfilla on monta nimeä, ja se tunnetaan myös kiekkogolfina, liitokiekkogolfina ja disc-golfina. Frisbeekiekkoja on heitelty puistoissa jo pitkään, jo ennen kuin tämän pohjalta alettiin kehittämään golfin tapaista tarkkuuslajia. Lajin tärkeimpänä taustavaikuttajana pidetään amerikkalaista Ed Headrickiä, joka kehitti vuonna 1964 tarkemmin heitettävän version frisbeestä, ja hän on myös suunnitellut ensimmäiset metalliketjuiset frisbeekorit. Frisbeegolfin ensimmäiset kilpailut järjestettiin Yhdysvalloissa 1960-luvun loppupuolella.

Frisbeegolfin suosio on kasvanut erityisesti 2000-luvun aikana, joka näkyy ratojen määrän kolminkertaistumisena tänä aikana. Suurin osa noin 3 500 radasta sijaitsee Yhdysvalloissa (3000 kpl), ja sen jälkeen eniten ratoja on Pohjoismaissa. Golf taas on ollut huomattavasti pitempään suosittu urheilulaji, ja toisaalta golffareiden määrä on esimerkiksi Suomessakin jopa kääntynyt laskuun. Verrattuna frisbeegolfiin, kyseessä on huomattavasti muodollisempi laji, josta kertoo hyvin tarkat vuonna 1774 laaditut etikettisäännöt.

Tärkeimmät asiat frisbeegolfista

Frisbeegolf on tarkkuuspeli, jossa pelaajat kulkevat frisbeeradalla ja pyrkivät heittämään frisbeekiekkoja mahdollisimman vähillä heitoilla radalla sijaitseviin frisbeekoreihin. Pelaajat heittävät seuraavat heittonsa niistä kohdista, joihin heidän edelliset heittonsa ovat pysähtyneet, eli idea on vastaava kuin perinteisemmässä golfissa. Pisteet tässä pelissä lasketaan reitillä käytettyjen heittojen määrien sekä rangaistusheittojen perusteella, ja lopputuloksena on kokonaissumma eri korien tuloksista. Voittajaksi tulee se, jolla pisteet ovat pienimmät. Alkuun frisbeegolfia pelattiin samoilla kiekoilla, joita käytettiin perinteiseen kopitteluunkin, mutta nykyisin käytössä on edeltäjiään huomattavasti tarkemmat liitokiekot.

Ne erottuvat rantafrisbeistä ja ultimate-kiekoista pienellä koollaan. Lisäksi ne ovat teräväreunaisia, ja näin niiden kulkusuuntaa on helpompi ohjailla. Yleensä frisbeekiekon halkaisija on noin 21 senttiä. Frisbeegolfrata muodostuu yleensä 18 väylästä, joille metallirunkoiset korit on sijoitettu. Pelaajat kulkevat tiettyä järjestystä noudattaen väylä väylältä kohti pelin ratkaisua. Väylällä pelaaminen alkaa ns. tiiausalueella ja loppuu maaliin. Yleensä Frisbeegolfratoja näkee vaihtelevamaastoisissa puistoissa, jotka tarjoavat luonnonmukaisia esteitä heitoille.

Tärkeimmät asiat golfista

Samoin kuin frisbeegolfissa, myös golfissa pelattava rata muodostuu 18 väylästä eli tässä tapauksessa reiästä. Jokaiselta reiältä löytyy tiiauspaikka, puttausviheriö, väylä ja reikä. Pelin tavoitteena on lyödä golfpalloja mahdollisimman vähillä lyönneillä näihin reikiin. Golfia pelataan huomattavasti laajemmalla radalla kuin frisbeegolfia, ja maasto on alavaa, mutta yleensä kumpuilevaa nurmikenttää, toisin kuin frisbeegolfin puita sisältävät väylät. Laajalle alueelle levittäytyvän golfin luonteeseen kuuluukin pitkät matkat kolojen välillä. Näitä matkoja pelaajat taittavat joko kävellen tai varta vasten tähän suunnitelluilla ajoneuvoilla.

Pelaajat aloittavat kunkin kolon kohdalla lyönnit erikseen merkityillä tiiauspaikoilla, ja lyöminen jatkuu samaan reikään aina siitä kohtaa, mihin edellisen kerran lyöty pallo pysähtyi. Pallon sijaintia tai pelilinjaa ei saa muuttaa. Pelaajat lyövät golfia erilaisten mailojen avulla, jolloin lyönteihin saadaan vaihtelua lentoradan ja pituuden osalta. Golfiin on kehitetty monenlaisia pelityylejä, joista suosituimmat ovat lyönti- ja reikäpeli. Lyöntipelissä kaikki radalla tehdyt lyönnit lasketaan yhteen samalla tavalla kuin frisbeegolfissa. Reikäpelissä taas pelataan vain yksittäisten reikien voitoista.

Frisbeegolfin ja golfin plussat ja miinukset

Golf on saanut paljon kritiikkiä ympäristön kuormittavuutensa vuoksi. Koska golfkentät vaativat paljon tilaa, ja nurmikoiden hoito vaatii paljon kasteluvettä, voi golfkenttien olemassaolo johtaa veden liikakäyttöön etenkin kuivilla alueilla. Kyseinen ongelma ei niinkään koske Suomea, sillä vesivarantojen rajallisuus ei meillä ole niin iso ongelma kuin esimerkiksi aavikkoalueilla. Silti golf-kenttien hoitokustannukset ovat täällä meillä huomattavasti suuremmat verrattuna frisbeegolf-kenttiin. Golfia on myös arvosteltu melko piikikkäästikin pikkuporvareiden kalliina lajina. Tosin elitistisistä perinteistään huolimatta, se ei ole enää vain varakkaiden etuoikeus. Golf vetää puoleensa edelleen paljon innokkaita harrastajia, ja lajin on kehuttu muun muassa yhdistävän hienosti fyysisen ja henkisen harjoittelun esimerkiksi sosiaalisten kontaktien ja luonnossa liikkumisen osalta.

Frisbeegolfista on vaikeampaa löytää huonoja puolia. Esimerkiksi ympäristön kannalta kyseessä on huomattavasti vähemmän kuormittava laji, sillä ratoja voidaan perustaa jo olemassa oleviin puistoihin ja luonnonläheisiin paikkoihin, jotka eivät vaadi juurikaan hoitoa. Kyseessä on myös edullinen ja helppo urheilulaji, jossa golfin tavoin pääsee samalla myös tyydyttämään sosiaalisia tarpeita.