Yksi erikoisimmista, haastavimmista ja raskaimmista keväistä on takana ja kesä on saapunut. Heittomäärät ovat jääneet aiempia keväitä vähäisemmiksi, eikä kisoihinkaan ole aikatauluristiriitaisuuksien takia ollut asiaa sitten Kankaanpään Easter Openin jälkeen. Viikon päästä otetaan uusi tuntuma kauteen HiirosHima Openissa ja viikko juhannuksen jälkeen koittaakin jo ensimmäinen iso kisa – Tali Open.

Töistä viikkokisoihin, viikkokisoista treenaamaan

Päivätöissä on pitänyt kiirettä ihan ennenkuulumattomalla tavalla. Kouluttaminen on mukavaa työtä ja kymmenien nuorien perehdyttäminen työelämään on toki palkitsevaa, mutta se toinen puoli (tai ehkä vähän yli) minusta haluaisi yksinkertaisesti pelata enemmän.

Viime viikot onkin menty aikalailla sen tyyppisellä rytmillä, että aamusta iltapäivään tehdään töitä, kuudeksi kiirehditään Tampereen seudun viikkokisoihin ja mikäli virtaa vielä riittää, treenataan viikkokisojen jälkeen pimeän tuloon asti.

Hitusen yksitoikkoinen ohjelma, mutta positiivista on se, että ehtii edes iltasella pelaamaan. Toinen positiivinen juttu on se, että Tampereen seudun viikkokisoissa ei ihan kivalla pelillä pärjää – lähes aina täytyy heittää hyvä tulos tauluun, jos meinaa pärjätä. Esimerkiksi Pöystin kanssa on väännetty muutamaankin otteeseen Vihiojan tai Epilän kärkiryhmissä – yleensä Pöystin eduksi.

Frisbeegolf Tampereella voi pelaajamäärien osalta hyvin ja on ollut ilahduttavaa nähdä jopa viime kesän alkeiskursseilta tuttuja kasvoja viikkokisoissa. Ratatilanteen parantumista odottelen – kärsimättömyyden määrä on samaa mittaluokkaa kuin syyskuun amerikanmatkaa odotellessa.

Mitäs siellä Kankaanpäässä kävikään?

Olen hirveän huono pitämään kisablogeja. Tykkään kirjoitella enemmän frisbeegolfiin liittyvistä fiiliksistä, tunnelmista, uutisista ja omista ajatuksista. No, fiiliksiä, tunnelmia ja ajatuksia Kankaanpääkin herätti siinä määrin, että jotakin siitä voisin kertoa – vaikkei varsinaisesti pelini siellä uutiskynnystä ylittänytkään. Ainakaan omasta mielestäni.

Lähtökohdat kisaan olivat aika hermostuneet. Vähän treeniä alla ja toisaalta ratingien perusteella moni varmasti odotti kovaa tulosta. Ja olihan edellisestä Kankaanpään kisasta hyvä jaettu 2. sija puolustettavana. Itse olisin pitänyt tuon sijan puolustamista kyllä napakymppinä, mutta onneksi Hirsi hoiti hommat minunkin puolesta.

Ykkösen tiillä kisan alkaessa hermostutti ihan älyttömästi. Kauden ensimmäinen kisaheitto kyseessä kuitenkin, joten en siitä bogista siinä sen enempää hetkahtanut. Kolmella seuraavalla väylällä käänsin homman jo pari pinnaa pakkaselle. Loppukierros oli tosi ailahtelevaa ja lopulta päädyin par-tulokseen.

Toisella kierroksella yritin pitää bogit pois ja lähestulkoon siinä onnistuinkin. Ainoastaan yksi kummallinen sylky keskeltä ketjuja tuotti bogin, mutta toisaalta pirkkujakin oli vähemmän, kun pelasin hieman seiftimpää peliä. Halusin saada nousua tuloslistalla ja pari heittoa parempi tulos sitä tuottikin 11 sijaa.

Koska tämä kisakierroksista kirjoittaminen alkaa nyt jo tuottaa tuskaa, kolmoskierros onkin kommenttiraidalla varustettuna pistetty purkkin, lopputulos on nähtävissä tässä. Se kuvastaa kisaa kokonaisuutena melko hyvin. Hyviä heittoja, surkeita heittoja ja vähän talviteräistä puttaamista. Lopputuloksena ihan kiva, semi-ok, tyydyttävä 10. sija.

Maanantain parigolfissa toki luottopari Jarmo Aulun kanssa otettiin omamme pois, vaikka Kivioja/Anttila -pari pääsikin jakamaan voittoa kanssamme.

Paluu Hiiroseen

Hieman varkain löysin kuin löysinkin aikaa kisata ennen Tali Openia kuun lopussa. Perjantaina suuntaan töiden perässä Kokkolaan, josta on sen verran helppo jatkaa viikonlopuksi Ouluun, että sen päätin tehdä.

Enemmän kuin sopivasti vielä sunnuntaille pamahti tuo HiirosHima Open, joten mikäs sen mukavampaa, kuin päästä Oulussa kokeilemaan tämänhetkistä heittovirettä. Tekisi mieli kisata enemmänkin Oulun suunnalla, onneksi tällainen mahdollisuus siihen putkahti eteen.

Toivottavasti en tee itsestäni tolloa, kun muistelen, että vuonna 2012 pelasin viimeksi Hiirosessa. Tuolloin pro tourin osakilpailussa pelasin ajoittain varsin hyvääkin peliä, mutta muutama yksittäinen väylä osoittautui murheenkryyniksi. Hiirosesta jäi kuitenkin ihan positiivinen kutina.

Vaikka heittämisen taso vaihtelee edelleen melkein päivittäin, odotan kyllä Hiirosesta hyvää tulosta. Tietysti yhden päivän mittainen kahden kierroksen kisa ei hirvittävästi anna anteeksi, mutta hauskaa tulee varmasti olemaan ja se on toki pääasia.

Toivottavasti ainakin tuosta Kankaanpään videosta on viihdykkeeksi, mutta sitäkin enemmän toivon, että pystyn loppukesän aikana tarjoamaan lukijoille, seuraajille ja katselijoille positiivisia hetkiä frisbeegolfin parissa. Juhannuksesta eteenpäin saankin yhtä viikkoa lukuun ottamatta keskittyä pelkästään pelaamiseen, joten mitä pitemmälle kesä menee, sitä enemmän sopii minultakin odottaa!

-Markku