Pienten vaivojen vuoksi kausi lähti liikkeelle vasta Tanskassa Eurotourin 2. osakilpailusta. Lähdin matkaan hieman varovaisin odotuksin, sillä kuntoni ei vielä ole halutulla tasolla.

Ongelmaketju

Pari viikkoa taaksepäin en uskonut kykeneväni kisaamaan Kööpenhaminassa lainkaan. Tarkoitukseni oli aloittaa kausi jo viikkoa aiemmin Hyvinkään Pro Startista, mutta äkillisen selkäkivun vuoksi jätin tuon kisan väliin. Oikeastaan ongelmat olivat pidemmän ketjun aikaansaannosta. Talven aikana sairastettu mykoplasma jätti harjoittelun vähiin talven ajalta. Aloitettuani lopulta lajiharjoitukset, ei perus(lihas)kunto ollutkaan kovien draivien vaatimalla tasolla, joten ongelmat vain kasautuivat täysipainoisen harjoittelun aloitettuani.

Olen huomannut varsinkin rystydraivien kuormittavan enimmäkseen selkälihaksia. Mikäli en vastavuoroisesti työstä vatsalihaksiani tarpeeksi (vähintään 100-150 kpl/pv), on kroppa pian epätasapainossa ja ongelmia tiedossa.

Varovaisen optimistinen

Tiedostin ongelmat selässä ja pelikyvyssäni. Lähdin siis Kööpenhaminaan hyvin varovaisin odotuksin. Olin päättänyt pärjätä noin 80-100 metrin rystydraiveilla ja painottaa kämmenheittojani.

Ensimmäinen kierros sujuikin yllättävän hyvin. Aloitin kisan väylältä 20. Pelasin alkuväylät hieman hapuilevasti, välillä suuntimia hakien, välillä tutun varmasti kiekkoja sweet-spotteihin sijoitellen.

Väylältä 9. nappasin omaksi yllätyksekseni birdien. Väylä on 122 metrinen suora heitto, lopussa pienellä feidillä vasemmalle. Ennakkoon en ajatellut tuota väylää kykeneväni heittämään korille asti. Väylä rohkaisi minua kokeilemaan rajojani, sillä avoimella väylällä ei oikein voi joutua pahaan paikkaan vaikka heitto epäonnistuisikin. Myötätuulen avittamana ja kropan kiertoa heittokädellä kompensoiden sain Trespassin liitelemään jopa 6-7 metriä pitkäksi tuolla väylällä(!). Mahtavaa tuossa kohtaa tuloksen – mutta vahingollista koko kisan – kannalta.

Mitäpä nimittäin luulette, että korvien välissä tapahtuu, kun huomaatkin voivasi heittää pidemmälle kuin alunperin olit suunnitellut ja kykeneväsi? Noh, nälkä kasvaa syödessä ja pelikuri unohtui täysin. Tuon väylän jälkeen olinkin sitä mieltä, että jokainen väylä oli vain pala kakkua.

Hirveästi en itseäni tuosta päätöksestä syyllistä. On hankala todeta etukäteen, onko päätös hyökätä hyvä vai huono. Sen näkee joskus vasta jälkeenpäin. Toki niiden muutaman epäonnistuneen rystydraivin jälkeen olisi voinut palata takaisin pelisuunnitelmaan.

Kaksi ensimmäistä kierrosta meni selkeästi alle oman parhaan tasoni. Pelasin -2 ja -3 kierrokset (par 73), jotka jäivät omasta keskiarvotuloksestani noin 4-5 heittoa. Ei siis kovin kaukana, mutta silti suuhuni jäi valju maku.

Rankka kisa

Huomasin viimeistään ensimmäisen päivän jälkeen, että peruskuntopuolella oli vielä tehtävää huippukuntoon pääsemiseksi. Selän kanssa on melko lailla oppinut elämään tässä matkan varrella. Selkä kipeytyy helposti, ellei tiettyjä asioita hoida kropan huoltopuolella kuntoon jatkuvasti. Oman kropan tunteminen onkin yksi tärkeimpiä asioita, jotka ovat tuoneet minut tälle tasolle. Treeni tunteja tulee reilusti enemmän kuin kisatunteja, joten lihashuolto on syytä hallita.

Kymmenvuotisjuhlakisan kunniaksi rata oli venytetty 21-väyläiseksi ja tiiviin aikataulun vuoksi lauantaina pelattiin 2 kierrosta. Huh. Ei ihan kunto kestänyt. Paikat menivät salakavalasti pieneen jumiin, mitä ei huomaa ennen kuin yrittää heittää. Tulos jo jotain muuta kuin olit ajatellut. Jaloissa ja alaselässä todella tuntui tuo 9 tuntinen rupeama.

Viimeinen kierros ja epäselvät ratkaisut

Viimeiselle kierrokselle starttasin aamulla klo 8:42. Järjestäjät olivat jakaneet väliaikalähdön ajat aamusta 12 min ja iltapäivällä 15 min välityksin. Tällä päästiin eroon mm. väylän 13. pullonkaulasta.

Epäilin ennakkoon aamuisen kierrosstartin ja edellisen päivän rankan rupeaman tuntuvan selässäni, mutta yllätyksekseni koko kroppa tuntui kivuttomalta ja hyvissä voimissa olevalta.

Harmiksemme tuuli oli saapunut ja siihen en oikein ollut ehtinyt valmistautumaan. Kiekot tuntuivat epävarmoilta; en oikein osannut nähdä heittolinjoja vaan lentoradat jäivät jatkuvasti joko liikaa hyzer-kulmaan tai käänsivät reilusti yli. Kiekot tulee tuulella tuntea todella hyvin, mikäli haluaa heittää touch-linjoja ja hankkia sitä kautta lisää mittaa heittoihin. Aina voi turvautua ylivakaisiin jyriin, mutta niitä tulee repiä todella kovaa, eikä siihen strategiaan minulla ollut tuossa kohtaa mahdollisuutta turvautua.

Mielenkiintoisten vaiheitten ja valintojen jälkeen tuo viimeinen kierroskin saatiin loppuun, vaikkakin kierrostulos lipsahti lopussa +5:een. En voi olla tyytyväinen, mutta olosuhteisiin ja kuntoon verrattuna kovin odotettava tulos näin jälkikäteen ajateltuna.

Kehitettävää

Kööpenhaminan jälkeen seuraava askel oli palauttaa kroppa siihen kuntoon, että kykenen heittämään kisan läpi ilman suurempia jumeja. Osan työstä hoitaa aika ja lepo. Ärtyneen alaselän paras apu on liikunta kivun sallimissa rajoissa ja lepo. Jos kipua ilmenee, kunnioita sitä. Tietynlainen kipu tosin ilmaisee omalla kohdallani, että on syytä muistaa lihastasapaino ja -huolto – vatsoja paljon tasapainottamaan selkää, mikä rasittuu varsinkin rystydraiveissa.

Treeniohjelmaani kuuluukin nykyään selkeästi enemmän perusvatsalihaksia, minkä olen huomannut parantavan selkäni toimintaa.

Seuraava steppi Konopiste

Seuraavaksi piipahdankin Tsekeissä, Konopiste Openissa, mikä on Disc Golf World Tourin toinen etappi. Jo viime vuonna tutuksi tulleen, Meresmaan Jusan suunnitteleman radan luo on mahtavaa päästä jälleen pelaamaan. Yksi hienoimmista paikoista, missä olen päässyt pelaamaan. En malta odottaa varsinkin kun selkä ja kroppani rupeavat tuntumaan siltä, miltä viime kauden lopulla.

Tästä on hyvä jatkaa. Putteja on tullut treenattua paljon, katsotaan miten ne kolahtelee pönttöön Tsekeissä.

Olkaapa Melko Dynnaamisia!