Heinäkuu on perinteisesti frisbeegolfin superkuukausi, niin myös tänä vuonna. Olin ladannut isot odotukset kuun kisoihin, olihan luvassa Grip EQ Pro Touria kotiradalla Lausteella, EuroTouria Virossa ja kruununa European Open Major -turnaus Nokialla.

Kaikkiin kisoihin oli keskenään täysin erilaiset lähtökohdat: Lauste on tuttuakin tutumpi ja siellä olen menestynyt aiemmin hyvin – jopa voittanut pro tourin osakilpailun, Nokian Beastista en taas ole saanut niskalenkkiä kertaakaan, vaan rata on aina selättänyt minut. Viron Valgehobusemäessä en taas ollut koskaan edes käynyt, joten se oli hyppy tuntemattomaan. Kaikissa tietysti lähdin tekemään kauden parhaita suorituksia.

Grip EQ Tour Lauste

Turun kisa vaihtui voittokamppailusta sinnittelyyn kun edellisenä viikonloppuna Beastilla EO Qualifierissä liukastuin tiillä vaarattoman näköisesti, mutta kuitenkin reväytin takareiden pikkulihaksen niin etten pystynyt vielä pari päivää ennen Turun kisaa edes kävelemään normaalisti. Kisassa koetin pelata mahdollisimman normaalisti mutta jättää kovavauhtiset rykäisyt heittämättä. Strategia toimi kisan puoliväliin asti, jolloin olin vielä kiinni kisan kärkisijoissa, mutta sitten reisi nyppäsi uudelleen ja joudun heittämään loput heitot ilman vauhtia.

Sunnuntain kierrokselle teippasin reiden tiukasti ja pelasin kaikki mahdolliset heitot paikoiltaan forella. Tällä sain sinniteltyä parissa ja selvisin jaetulle 9. sijalle, mikä oli olosuhteet huomioon ottaen erittäinkin tyydyttävä suoritus. Millään muulla kuin kotiradalla tuo “kaikkiväylätforellapaikaltaan” -temppu ei olisi tietystin onnistunutkaan.

Vielä enemmän hurrattavaa oli kun velipoika Jarmo onnistui hyvin ja tiimikaveri Janne “turussalyömätön” Hirsimäki hoiti koko homman kotiin ylivoimaiseen tyyliin.

Tulokset kilpailusta: https://kisakone.frisbeegolfliitto.fi/kilpailu/242/katso/leaderboard

European Open Nokia

European Openia odotin hieman pelonsekaisin tuntein, olinhan tippunut cutista kahdella edellisellä kerralla vain yhden heiton erolla. Molemmilla kerroilla peli kaatui viimeiseen kolmeen väylään, etenkin saariväylän hölmöilyihin. Siksi keskityin treeneissä pelaamaan mahdollisimman hyvää, turvallista ja helposti joka tilanteesa toteutettavaa pelikirjaa saariväylään, jotta välttäisin “walk of shamen” eli niin monen kiekon heittämisen ohi saaresta, että joudun välillä hakemaan kiekkoja. Tämäkin kuin oli tullut tehtyä.

Kisassa itselläni oli siis selkeät tavoitteet: pelata järkevästi, pysyä pelikirjassa ja läpäistä cut, vaadittiin siihen sitten mikä tahansa tulos. En halunnut lähteä maitojunalla kotiin launtaina kolmatta kertaa putkeen.

Pelikirjani, valitsemani kiekot ja heitot löydät alla olevasta videosta, joka on kuvattu ensimmäiseltä kierrokselta. Hyvin pitkälti tässä pitäydyin koko kisan, vain pieniä korjauksia sään perusteella tehden.

Etuysillä peli toimi todella hyvin joka kierroksella. Otin vain yhden bogeyn etuysille yhteensä kaikilla neljällä kierroksella (sori jos spoilasin: PÄÄSIN SIIS CUTISTA!). Kukaan koko kisassa ei selvinnyt ilman ainuttakaan bogeyta. Kärki teki toki enemmän birdietä, mutta etuysi ei tälläkään kertaa ollut esteenä pärjäämiselle.

Aivan huippusijoitukset sulivat takaysin tiukkaan viivaviidakkoon, vaan ei tällä kertaa saariväylällä. Suurimmissa ongelmissa olin väylillä 11 ja 18, joissa heitin joka kierroksella outtiin. Se ei kyllä ollut mikään yllätys itselleni, koska jättihysset eivät ole paras osaamistani, ja kyseisillä väylillä kaikilla oli vaikeuksia pysyä pelialueella.

Pääsin siis kuin pääsinkin kokemaan Championship Sundayn, saavutin rahasijan, voitin ensimmäistä kertaa jenkkiammattilaisia kun esimerkiksi Steve Rico ja Greg Barsby jäivät taakse eli kisa meni enemmän kuin hyvin. Tiimin sisälläkin käytiin hyvää vääntöä ja sopivasti ristiin kierroksia pelaten oltiin koko ajan samoilla sijoilla ja osuttiin samoihin ryhmiinkin Juho, Jannen ja Raimon kanssa.

Tulokset kilpailusta: http://www.opendiscgolf.com/leaderboard/

Prodiscus Estonian Open Valgehobusemäe

EO:n jälkeen vuorossa oli EO, eli Estonian Open Virossa. Kun European Openissa olin ratingien perusteella 50 huonommalla puolella, Virossa olin ratingien valossa selkeä ykkössuosikki. En kuitenkaan suostunut ottamaan ennakkosuosikin paineita, koska -kaikki- muut avoimessa luokassa olivat pelanneet radalla ennenkin ja itse en ollut edes koskaan käynyt Virossa.

Olin kuullut radasta vain tarinoita edellisen vuoden kisassa pelanneilta – ja ne eivät olleet pelkästään mairittelevia. Siksi olinkin positiivisesti erittäin yllättynyt, sillä väylät olivat pääsääntöisesti oikein toimivia ja haastavia. Ja paras kehu radalle on se, että ensimmäisen treenikierroksen jälkeen halusi heti yrittämään uudestaan (en kyllä mennyt, koska oli pimeä, mutta mieli teki.)

Toki kaikista ratkaisuista en ollut samaa mieltä, mutta kokonaisuutena rata toimi. Itseltäni rata vaati paljon erilaisia heittoja ja taisin käyttää useampaa eri kiekkoa kuin millään muulla radalla tällä kaudella, käytännössä kaikkia mitä bägissä mukana oli.

Minulta on usein pyydetty in the bag -videota ja tässä sellainen nyt tulee. Käyn läpi Estonian Open -kiekkoni. Yllä olevasta ratakartasta saa hieman kuvaa millaisilla väylillä kiekkoja käytin, mutta vielä paremman kuvan saa Juha “lcgm8″ Alkkiomäen kisavideoista.

Itse aloitin sen verran hitaasti oudolla radalla (+1 ja -2), että en kärkikorttiin ja videolle päässyt. Lähdin vitossijalta päätöspäivään jahtaamaan kärkeä ja koko kisojen parhaalla kierroksella (-7) nousinkin kakkoseksi ja pistin paineita Jyri Salmisellekin kärjessä. Jynkkä kuitenkin kesti paineet ja otti uransa ensimmäisen MPO-voittonsa. Ei kyllä sanalla sanoen yhtään harmittanut vaikka jäin kakkoseksi, Jynkälle voiton soin melkein yhtä hyvin kuin itselleni.

Tulokset kilpailusta: http://skoorin.com/?u=scorecard&ID=19058

Seuraavaksi katseet siirtyvät koko frisbeegolfaavalla Suomella Lahteen ja SM-kisoihin, jotka ovat vuorossa jo ensi viikolla. Tulkaa moikkaamaan Mukkulassa!