Välipostauksen aika. Matkani Pohjois-Amerikassa on jatkunut nyt 10 päivää. Videokameran akku ja muistikortti huutavat jatkuvasti hoosiannaa, kun sekä heittoja, että ajatuksia on laitettu purkkiin. Videoblogisarjan valmistumisessa kuitenkin tulee kestämään sen verran, että on paikallaan avata kokemuksia tekstinäkin.

Kiitollinen mahdollisuudesta

Ensiksi täytyy mainita, että koko tätä kuukauden elämystä maailmalla ei tapahtuisi ilman muiden ihmisten apua.

Läheinen ystäväni Aku majoittaa minua ollessani Rochesterissa. Olen toki ruokkinut ja välillä vähän juottanutkin Akua, etten ihan täytenä pummina lojuisi nurkissa. Ruoka Yhdysvalloissa on kuitenkin aika edullista.

Tästä voi sitten tehdä tarvittavat laskelmat siitä, että kuinka paljon säästän, kun Rochesterissa viettämäni 15 yötä ovat hinnaltaan muutaman hassun dollarin per päivä. Ihan niin edullista ei hotelleissa asuminen täälläkään ole.

Seuraavaksi kiitän ihmisiä, joita en ole vielä edes tavannut. Toronto Island Maple Leaf -kilpailun TD David Slater järjesti minulle majoituksen paikallisen amatööripelaajan, Sara Jamesonin luota.

Sara Jameson tarjoaa minulle yösijan 10 päiväksi eikä halua siitä korvauksena mitään. No, kyllä minä tulen hänelle antamaan Discmanian muovia kouraan vaikka väkisin.

Toronton majoitusjärjestelyt ovat ihanteellinen muistutus siitä, kuinka mahtava lajiyhteisömme on, riippumatta mantereesta, jolla pelataan.

Kiitos näiden ihmisten, olen saanut tähän asti ja saan myös tästä eteenpäin viettää huoletonta ja mahtavaa reaissuelämää 6500 kilometrin päässä kotoa.

Frisbeegolf Rochesterissa

Rochester on frisbeegolfkaupunki vailla vertaa. Kaupungista löytyy sekä lajihistoriaa, että käyttämätöntä potentiaalia.

Ratoja kaupungissa on ymmärtääkseni 8. Suurin osa täysimittaisia ja useampi näistä puistoista tarkoitettu ainoastaan frisbeegolfin pelaamiseen.

Pelaajia alueelta löytyy ja sekä yksilö-, että pariviikkokisat pyörivät koko kesän ajan ja pelaajia kuuleman mukaan riittää.

Viikkokisoissa järjestetään pro- ja amatöörisarjat. Pariviikkokisoissa samoin ja lisäksi parit arvotaan. Samassa ryhmässä on aina pari molemmista luokista, joten amatöörit pääsevät näkemään kokeneempien mallia. Kätevä formaatti.

Perintönä heille jätin ajatuksen 2max best shot -pelimuodosta parikisoissa, mikä herätti heti mielenkiintoa. Paikalliset pelaajat kaipasivatkin jotakin pientä ”twistiä” parikisoihinsa.

Paikalliset olivat todella innoissaan saadessaan isännöidä National Tourin ratkaisevaa osakilpailua. He olivat tehneet valtavan työn radoillaan ennen kilpailua. Puitteet olivat kunnossa.

Itse kilpailu, 40th Annual Rochester Flying Disc Open on todella perinteikäs. Se on itse asiassa kilpailu, josta frisbeegolfin todellinen kilpailuhistoria on alkanut.

Jim Palmeri laittoi pystyyn 1975 Rochesterissa kisan, joka silloin kantoi nimeä American Flying Disc Open. Palkinto oli kohdillaan, voittaja sai omakseen Datsun -henkilöauton!

Minulla oli mahdollisuus ja kunnia osallistua tuohon kisaan sen 40. juhlavuotena. Tulos oli hienoinen pettymys, mutta kisa oli silti monella mittapuulla hienoin, mihin olen päässyt osallistumaan.

Tarkemmin kisasta, radoista, harjoittelusta, tuloksista kuulette sitten, kun videomateriaali saadaan editoitua.

Matka jatkuu

Tällä viikolla on siis edessä Toronton kisa. Sen jälkeen kilpailut täällä on kilpailtu ja kierrän ratoja vain huvin vuoksi. Maanantaina Torontosta lähden kuitenkin vielä frisbeegolfin merkeissä pikku road tripille.

Discmanian motor homessa oli meikäläiselle tilaa ja kiertelen Averyn ja Simonin kanssa Kanadaa ainakin Montrealiin asti. 18. päivä minun tulee olla Niagara Fallsissa, joten kiertelen muutaman päivän äijien mukana, riippuen siitä mihin suuntaan heidän matkansa jatkuu.

Jossakin vaiheessa hyppään jousilta ja jatkan matkaani omin nokkineni. Joka päivä saa ihmetellä huuli pyöreänä jotai uutta. Ei kai voisi paljon mukavampaa ihmislapsella olla.

-Markku