Avainsanat: Ed Headrick, Etiketti, Frisbeegolf, Frisbeegolf-kiekot, Frisbeegolfvälineet, Radat, Sosiaalinen
Frisbeegolf on rantautunut vahvasti Suomeen ja sitä varten rakennettuihin ratoihin voi törmätä lähes jokaisessa isommassa kaupungissa. Suomalaisten keskuudessa saadun suosion voi helposti ymmärtää, koska se on laji, jossa yhdistyvät suomalaisten rakastama luonnossa liikkuminen, kevyt liikunta ja urheilullinen kilpaileminen. Jopa siinä määrin, että tänä päivänä jotkut netticasinot ja vedonlyöntisivustot tarjoavat frisbeegolfia avoimien vetokohteiden joukossa. Se käsitetään siis lähes samanarvoiseksi minkä tahansa toisen urheilulajin kanssa.
Vaikka vedonlyönti lajista ei sinua kiinnostakaan, frisbeegolf on kuitenkin erittäin mielenkiintoinen harrastus ja urheilulaji, jota harrastetaan etenkin lajin emämaassa Yhdysvalloissa, Suomessa ja Ruotsissa. Yhdysvalloissa ratoja oli vuonna 2018 jo 7 500 kappaletta, kun taas Suomessa niitä oli lähes 650 ja Ruotsissa 200. Muualla Euroopassa ja Kanadassa on vain kummassakin 100 frisbeegolf-rataa. Lajilla on pienoinen harrastuspiiri myös Aasiassa.
Frisbeegolf on elänyt lähes samanlaisen elinkaaren kuin perinteinen frisbeen heittäminen. Amerikkalainen Ed Headrick oli ensimmäinen, joka kehitti tarkasta heitettävän frisbeen. Se tapahtui vuonna 1964. Hän oli myös se vaikuttaja, joka kehitti nykyäänkin käytettävät metalliketjuiset korit. Ensimmäiset frisbeegolf-kilpailut järjestettiinkin jo 1960-luvun loppupuolella. Niiden taustalta löytyy toinen amerikkalainen, George Sappenfield. Vielä 1980-luvulle asti käytetyt kiekot olivat nykyvalossa hyvin epävakaita ja kömpelöitä. Tuolloin, vuonna 1983, Jan Sobel ja Dave Dunipace keksivät madaltaa kiekkoa, pienentää niiden läpimittaa ja leventää niiden reunusta, jolloin syntyi nykyinen frisbeegolfkiekko.
Frisbeegolfia ei voi pelata yksin muuta kuin harjoitusmielessä. Ihanteellinen golfryhmä koostuu 2-4 henkilöstä. Se ei myöskään vaadi kovaa kuntoa tai fyysistä lisäharjoittelua, koska radat eivät ole maastollisesti kovin vaativia. Hyvä yleiskunto on aina hyväksi, mutta tärkeimmässä asemassa ovat kärsivällisyys ja tekniikka. Väylällä liikkuessa on mukava keskustella muiden pelaajien kanssa ja lajina frisbeegolf on hyvin rento.
Frisbeegolf muistuttaa golfia, joskin välineet ovat erilaiset. Sitä nimittäin pelataan 18-reikäisellä radalla, joka on samalla kokopitkä rata. Jotkut radat voivat olla lyhempiäkin. Pituutta yhdelle radalle tulee yleensä yksi tai kaksi kilometriä ja sen pelaamisessa kestää noin kaksi tuntia, jos kaikki reiät käydään läpi. Joskus pelaajat ovat hyvätasoisia, jolloin koko rata voi päättyä jo puolessa tunnissa.
Jokainen frisbeegolf-rata on suunniteltu tarkasti ja huolella. Jo suunnitteluvaiheessa kiinnitetään huomiota siihen, että radalla on tilaa heittää ja riittävästi väyliä, joiden välit ovat tarpeeksi pitkät. Frisbeegolfia nimittäin pelataan yleisissä puistoissa, jossa myös muut ihmiset viettävät aikaansa. Täten väylien ei tulisi häiritä muuta puiston elämää ja niissä tulisi olla hyvä heittonäkyvyys. Erilaisilla maaston kohoumilla ja puustolla voidaan luoda radalle vaikeusastetta. Frisbeegolffarin pitää kuitenkin aina pitää huolta siitä, ettei aiheuta vaaratilanteita muille puistossa liikkujille.
Aivan kuten muissakin urheilulajeissa, frisbeegolfaajilla on myös käytösetiketti, jota heidän tulisi noudattaa. Se sisältää ainakin seuraavat ohjeet:
Voit löytää helpoiten frisbeegolf-kiekkoja ja muita välineitä esimerkiksi urheiluliikkeistä, suurista tavarataloista tai verkkokaupoista. Netissä on myös useita pelkästään frisbeegolfiin erikoistuneita verkkoliikkeitä, joiden valikoima kannattaa käydä läpi. Joskus on parempi idea ostaa kiekkoja käytettynä ja se onnistuu myös netissä.
Vaikeinta rataa on yleensä vaikea valita, koska se on melko subjektiivinen käsitys. Frisbeegolfradat kuitenkin arvioidaan kirjaimin siten, että A-luokkaiset radat ovat kaikkein vaikeimpia ja D-luokan helpoimpia aloittelijaratoja. Suomen ainoa ja vaativin rata löytyy Ruotulasta, Tampereelta. Se on saanut vaativan A-luokituksen. Radalla pelataankin ammattimaiset Pro Tour -kilpailut. Pisin frisbeegolfheitto taasen heitettiin vuonna 2014. Sen takana oli Simon Lizotte ja kiekko lensi tuolloin 263,20 metriä.
Kaupassa nähtävät kiekot ja niiden numerointi voi alussa herättää hämmennystä. Nelinumeroinen luku ei ole kuitenkaan mitään salatiedettä, vaan ne kertovat kiekon ominaisuuksista. Ensimmäinen luku kertoo kiekon nopeudesta ja niitä voidaan antaa 1-14 välillä: mitä suurempi numero, sitä nopeampi kiekko. Toinen numero kertoo kiekon liitokyvystä. Tällä kertaa numeroita voi olla seitsemään asti ja taas kerran, liito paranee numeron kasvaessa. Kolmas numero tarkoittaa kääntymistä ja niitä voi esiintyä -5-1 välillä. Se on kuitenkin hieman vaikeampi aihe.
Luku voi nimittäin olla miinusluku, joka kertoo siitä, että kiekko on alivakaa. Nolla-kiekko ei käänny oikeakätisen heittäessä oikealle vaan pysyy suorassa. Neljäs numero kertoo fade-luvun ja se on esitetty numeroilla 0-4 välillä. Fade tarkoittaa kiekon lennon viimeistä osaa eli loppukaartoa. Mitä suurempi luku on, sitä suuremmin kiekko kaartaa lennon lopussa. Tässä on kyseessä fyysinen ilmiö eli kaarto tapahtuu aina normaalin heiton lopussa.
Frisbeegolfissa kiekon valinta on tarkkaa puuhaa ja jopa sen materiaalina käytetyllä muovilla on väliä. Jos yllä olevat numerot sopivat omaan heittotekniikkaasi ja tasoosi, sinun täytyy seuraavaksi tutustua myös kiekon materiaaliin. Niitä valmistetaan nimittäin monesta eri muovista. Erot niiden välillä ovat enemmänkin kestossa ja pidossa. Halvimpia kiekkoja ei kannata edes ajatellakaan, koska ne kuluvat nopeasti ja muuttuvat hyvin nopeasti ali- sekä epävakaiksi.
Kiekkoihin kannattaa siis sijoittaa kunnolla rahaa ja ostaa kestävämpiä ja kalliimpia vaihtoehtoja, joilla voi pelata yhtä hyvällä tasolla useamman vuoden. Ne kannattaa myös aina muistaa merkitä nimellä ja puhelinnumerolla, jotta ne hävitessä löytyvät takaisin omistajalle. Kiekkojen koko vaihtelee 21-22 sentin välillä ja ne voivat painaa 150-180 grammaa, käytetyn materiaalin mukaisesti.