Tämä on frisbeegolfblogi, on keskikesä, MM-futis on käynnissä ja lätkämiehenäkin olen iki-Ilves, mutta lainataan silti Tappara-legenda Ville Niemistä. Hän kuvaili pitkän maalittoman kauden jälkeen selässä ollutta painolastia sanoilla ”Kyllä piano on painava”. Se kuvastaa fiiliksiä nyt, kun sain viimein ensimmäisen PDGA-voittoni.

Huumorilla Hiiroseen

Työkevät käytännössä päättyi perjantaina Kokkolaan. Muutama viikko sitten Jenni vihjasi, että samalle viikonlopulle olisi tulossa kisa Ouluun. Ajattelin, että Kokkolastahan on suhteellisen lyhyt matka Ouluun.

Tarkoitus oli saada vain kisatuntumaa alle ennen Tali Openia, mikä koittaa juhannuksen jälkeen. No, käteen jäikin vähän enemmän. Tuli voitto, pitkälti huipputasoisen ensimmäisen kierroksen ansiosta, mutta voitto kuitenkin. Ensimmäinen laatuaan omalle kohdalle.

Kajsa ja Anita järkkäsivät leppoisat kisat ja kaikki sujui erittäin jouhevasti – jopa keli oli parempi kuin mitä oli luvattu. Peliseura pohjoisessa on aina parasta A-luokkaa, joten mikäs siinä pelatessa.

Miksi piano?

Aika moni on kysynyt, että miksi minulla on niin kovat odotukset tuloksien suhteen. Ymmärrän ihan hyvin, miksi sitä kysytään, mutta..

Lajin harrastamista on takana jo toistakymmentä vuotta. Kilpalukesänäkin tämä on jo seitsemäs. Okei, aloitin kilpailemaan täytenä harrastelijana ja tuolloin ei amatöörisarjojakaan juuri ollut. Homma lähti liikkeelle sieltä sijoilta ynnä muut. Juniorinakaan en ehtinyt pelata, joten tämä minun tarinani on hieman erilainen kuin monella muulla.

Pikkuhiljaa tasaisin ja varmoin askelein on tultu ylöspäin ja 2012 SM-kisojen jälkeen olen pitänyt realistisena, että sopivissa olosuhteissa voittokin voisi osua kohdalle.

Nälkä kasvaa syödessä, siinä on se yksinkertainen syy. Aluksi sellaiset 6-7 vuotta läpällä Vihnulla korkeintaan viikkokisoissa. Sitten pari kesää kisa per kesä -tahdilla. 2010 kuulin sanan rating ensimmäistä kertaa. 2011 pelasin jo kymmenkunta kisaa. 2012 tuli jo suhteellisen hyviä tuloksia. 2013 sain vihreä-mustaa edustusväriä niskaan…

… 2014 osui ensimmäinen voitto. Seuraava askel on se, että Hiirosen ensimmäisen kierroksen kaltainen peli jatkuu kokonaisen kisan läpi – silloin on isommistakin pippaloista odotettavissa huipputuloksia.

HiirosHima Open tuli puolivahingossa kohdalle juuri sopivana kisana ja juuri sopivaan ajankohtaan. Parannettavaakin löytyy, mutta onneksi tällä kertaa riitti. Nöyrin mielin toivottavasti yhden pianon verran kevyempi taakka selässä kohti Talia.

Kiitos vielä kerran HiirosHima Openin järjestäjille ja erityisesti peliseuralle. Sekä tietenkin Powergripille, EasyFit.fi:lle, Icebugille ja One Way Sportille!