Pro-tourin kisasarja sai jatkoa viime viikonloppuna kotikentälläni, Vihdin Kaatiksella. Ennakkoon ajateltuna kisa tulisi olemaan rankka reissu tutuissa maisemissa; olihan aikataulussa kaksi kierrosta lauantaina ja yksi sunnuntaina. Yleensä yksikin kierros tuntuu rankalta treeneissä, mutta silloin tahti onkin hieman nopeampi ja heittoja tulee treenikierroksella enemmän kuin kisassa. Kisatahdissa heitettynä ei Kaatiskaan tunnu kovin rankalta. Jotain on siis vissiin tehty oikein peruskuntoharjoittelun saralla.

Kisaan valmistautuminen – itseluottamuksen kasvattaminen 

Ennakkoasetelmat näyttivät siis hyviltä. Kotirata, hyvä heittovire ja Pro-tourin kolmassija ensimmäisen osakilpailun jälkeen. Aikataulua ja kisaan valmistautumista tosin hieman sotkivat edeltävien päivien reissu Imatralle.

Olin jo aiemmin keväällä sopinut lähteväni edustamaan rakasta lajiamme Imatralle, EKLU:n (Etelä-Karjalan Liikunta ja Urheilu) juniorileirille. Leirille odotettiin 350 junioria vanhempiensa kera. Osani oli vierailla leiriolympialaisten urheilijavieraana. En mitenkään voinut kieltäytyä moisesta kunniasta.

Pohdin hieman ennakkoon torstai-perjantain Vihti-Imatra-Vihti autoreissun vaikutusta kisavalmistautumiseeni. Päätin kuitenkin osallistua tapahtumaan, sillä lajimme kaipaa edustajia ja näkyvyyttä. Samalle reissulle oli luontevaa järjestää myös Team PG Challenge ja sitä edeltävä pieni heittovalmennus Imatralla. Olemme Powergripin kanssa olleet jo pitkään hyvässä yhteistyössä Willimiehen Disc Golf ry:n kanssa, joten suhteita pitää aina mahdollisuuden tullen vaalia.

Torstaipäivä siis kului siis ensin autossa (3,5 h), heittoklinikkaa vetäessä (2 h) jonka jälkeen vielä viikkokisahaastetta vetäessä (2 h). Hieman väsytti hotellille päästyäni. Viikkokisat eivät oikein sujuneet mallikkaasti. Kisaan lähtö ei ollut paras mahdollinen vaan jouduin pitkän reissun ja valmennuksen jälkeen starttaamaan kisaan ilman lämmittelyä. Putit eivät oikein kolahtaneet kohdilleen, mistä johtuen pieni epäluottamus putteihin hiipi hitaasti, mutta varmasti takaraivoon. Siinä vaiheessa kun menettää luottamuksen puttiinsa, vaikuttaa se muihinkin heittoihin. Sitä tulisi olla joka kerta nostolla, jotta saisi rauhan puttiin, eikä se nyt metsäisellä radalla oikein ole mahdollista. Epävarmasti naputinkin Karhumäen 21-väyläisellä tuloksen -6, joka oikeutti 3. sijaan. Hienosti heitetty paikallisilta, mutten oikein ollut tyytyväinen vajavaiseen suoritukseeni.

Perjantaina suuntasin aamutreenille innokkaiden paikallisjunioreiden kanssa Urheilupuiston 9-väyläiselle frisbeegolfradalle, josta suuntasin suoraan leirivieraaksi. Ohjelmassa oli leirivieraan haastattelua, tarkkuus- ja pituusheittonäytöstä, leiriolympialaisten palkintojenjakoa sekä nimikirjoitusten kirjoittamista.

Pääsin jo puolilta päivin liikkeelle takaisin kohti Vihtiä, missä Parviaisen Juho jo odottelikin 3,5 h ajorupeamani jälkeen minua parikisaamaan Kaatikselle. Heitot eivät oikein tuntuneet sujuvan, Juhon piti pitää meidän peliämme kasassa. En luottanut tuossa kohtaa draveihini enkä putteihin. Ei kovin itseluottamusta kohentavaa. Pientä ahdistusta siis jo ilmassa.

Lauantain tuskainen pari kierrosta

Lauantaina olin saanut arvonnassa iltapäivävuoron; tai itseasiassa MPO-luokka kokonaisuudessaan. Päätin pelata rentouden ja luottamuksen kortin tähän väliin. En halunnut lähteä riepomaan tuskissani draiveja tai putteja tunniksi heti aamusta ja mahdollisesti hävittää viimeisetkin itseluottamuksen rippeet draivikentälle. Päätin vain todeta itselleni, että ”Kyllä sä osaat heittää. Ei se tonnin rating ihan itsestään ole tullut.” Noh, se ei ihan riittänyt. Heitin lauantaina huonoimmat kierrokset toistaiseksi koko kaudella. Tuulta ei voi syyttää. Draivit ja lähestymiset ja putit olivat aivan missä sattuivat. Jatkuvasti. Ei mitään tuntumaa. Ehkä tuo lämmittelemättömyys aamusella ei ollutkaan hyvä veto – totesin.

Olin lauantain jälkeen sijalla 22. Ei ihan sitä, mitä lähdettiin hakemaan.

Sunnuntai ja uusi suunnitelma

Sunnuntaina aikataulu antoi minulle aamuvuoron, joten lähtö oli jo 10:20. Suuntasin aamusta heti koirien kanssa pienelle lenkille. Sen jälkeen vartti viereisellä nurmikentällä parin midarin kanssa kevyitä heittoja edestakaisin. Sitten pari väylädraiveria kouraan ja sama homma. Lopuksi Kaatiksen rangelle heittämään muutama lähäri ja pari puttia koriin. Tuntuma oli paljon parempi ja heitto tuntui jälleen tottelevan toiveitani.

Kierrosta haittasi kova tuuli aamusta alkaen, jonka oli luvattu yltyvän kovemmaksi iltapäivää kohti mentäessä. Totesin jo tuolloin par-tuloksen tai vähän sen päälle olevan kovaa valuuttaa tuossa kelissä. En siis aikonut ottaa paineita parista bogista, sillä niitä tulisi väistämättä myös muillekin.

Kierros sujuikin pääosin mallikkaasti. 981 reitattu kierros ei ollut edelleenkään sitä, mihin olen itselleni kauden ka-tavoitteen asettanut; ei lähellekään. Silti olin kierrokseen tyytyväinen. Heitto tuntui hyvältä kaiken kaikkiaan. Mikäli kierroksesta lasketaisiin pois yksi tuulen virhearviointi ja sen seurauksena alas asti rollinut heitto väylällä 11., sekä väylällä 14. pari kertaa peräkkäisillä heitoilla kaatopaikan aitojen sisään joutuminen, olisin ollut helposti yli tonnin kierroksessa. Kaiken kaikkiaan siis ihan ok tasolla jälleen. Ja todellakin, mitä tärkeintä. Luottamus oli palannut kaikille osa-alueille.

Johtopäätelmiä

Pohdin kisan jälkeen mahdollisia syitä tähän, enkä oikein keksinyt muita syitä tähän alisuorittamiseen kuin, että kisaan valmistautuminen oli hieman liian haasteellinen. Liikaa tapahtumia juuri ennen kisaa, mitkä eivät tukeneet heittotuntuman ylläpitämistä kisaa varten. Tuntuma oli täysin kateissa. Kroppani ei tuntunut lainkaan omalta.

Jokainen oppitunti vie peliä eteenpäin. Yritän jatkossa rakentaa aikatauluni paremmin vastamaan kisakalenteriani. Kuten Tamminenkin on sanonut; 95% valmistautuminen on 50% suoritus.

Tulevia tapahtumia

Seuraavaksi onkin vuorossa parin viikon päästä pelattava Pro-tourin 3. osakilpailu Turun Lausteella, minkä jälkeen siirrytäänkin Ruotsiin ja Nokialle Major-turnauksiin. Niiden voin määritellä olevan oman kauteni päätavoitteet.

Mukavaa Juhannusta kaikille!

Pro-tourin kisasarja sai jatkoa viime viikonloppuna kotikentälläni, Vihdin Kaatiksella. Ennakkoon ajateltuna kisa tulisi olemaan rankka reissu tutuissa maisemissa; olihan aikataulussa kaksi kierrosta lauantaina ja yksi sunnuntaina. Yleensä yksikin kierros tuntuu rankalta treeneissä, mutta silloin tahti onkin hieman nopeampi ja heittoja tulee treenikierroksella enemmän kuin kisassa. Kisatahdissa heitettynä ei Kaatiskaan tunnu kovin rankalta. Jotain on siis vissiin tehty oikein peruskuntoharjoittelun saralla.

Kisaan valmistautuminen – itseluottamuksen kasvattaminen 

Ennakkoasetelmat näyttivät siis hyviltä. Kotirata, hyvä heittovire ja Pro-tourin kolmassija ensimmäisen osakilpailun jälkeen. Aikataulua ja kisaan valmistautumista tosin hieman sotkivat edeltävien päivien reissu Imatralle.

Olin jo aiemmin keväällä sopinut lähteväni edustamaan rakasta lajiamme Imatralle, EKLU:n (Etelä-Karjalan Liikunta ja Urheilu) juniorileirille. Leirille odotettiin 350 junioria vanhempiensa kera. Osani oli vierailla leiriolympialaisten urheilijavieraana. En mitenkään voinut kieltäytyä moisesta kunniasta.

Pohdin hieman ennakkoon torstai-perjantain Vihti-Imatra-Vihti autoreissun vaikutusta kisavalmistautumiseeni. Päätin kuitenkin osallistua tapahtumaan, sillä lajimme kaipaa edustajia ja näkyvyyttä. Samalle reissulle oli luontevaa järjestää myös Team PG Challenge ja sitä edeltävä pieni heittovalmennus Imatralla. Olemme Powergripin kanssa olleet jo pitkään hyvässä yhteistyössä Willimiehen Disc Golf ry:n kanssa, joten suhteita pitää aina mahdollisuuden tullen vaalia.

Torstaipäivä siis kului siis ensin autossa (3,5 h), heittoklinikkaa vetäessä (2 h) jonka jälkeen vielä viikkokisahaastetta vetäessä (2 h). Hieman väsytti hotellille päästyäni. Viikkokisat eivät oikein sujuneet mallikkaasti. Kisaan lähtö ei ollut paras mahdollinen vaan jouduin pitkän reissun ja valmennuksen jälkeen starttaamaan kisaan ilman lämmittelyä. Putit eivät oikein kolahtaneet kohdilleen, mistä johtuen pieni epäluottamus putteihin hiipi hitaasti, mutta varmasti takaraivoon. Siinä vaiheessa kun menettää luottamuksen puttiinsa, vaikuttaa se muihinkin heittoihin. Sitä tulisi olla joka kerta nostolla, jotta saisi rauhan puttiin, eikä se nyt metsäisellä radalla oikein ole mahdollista. Epävarmasti naputinkin Karhumäen 21-väyläisellä tuloksen -6, joka oikeutti 3. sijaan. Hienosti heitetty paikallisilta, mutten oikein ollut tyytyväinen vajavaiseen suoritukseeni.

Perjantaina suuntasin aamutreenille innokkaiden paikallisjunioreiden kanssa Urheilupuiston 9-väyläiselle frisbeegolfradalle, josta suuntasin suoraan leirivieraaksi. Ohjelmassa oli leirivieraan haastattelua, tarkkuus- ja pituusheittonäytöstä, leiriolympialaisten palkintojenjakoa sekä nimikirjoitusten kirjoittamista.

Pääsin jo puolilta päivin liikkeelle takaisin kohti Vihtiä, missä Parviaisen Juho jo odottelikin 3,5 h ajorupeamani jälkeen minua parikisaamaan Kaatikselle. Heitot eivät oikein tuntuneet sujuvan, Juhon piti pitää meidän peliämme kasassa. En luottanut tuossa kohtaa draveihini enkä putteihin. Ei kovin itseluottamusta kohentavaa. Pientä ahdistusta siis jo ilmassa.

Lauantain tuskainen pari kierrosta

Lauantaina olin saanut arvonnassa iltapäivävuoron; tai itseasiassa MPO-luokka kokonaisuudessaan. Päätin pelata rentouden ja luottamuksen kortin tähän väliin. En halunnut lähteä riepomaan tuskissani draiveja tai putteja tunniksi heti aamusta ja mahdollisesti hävittää viimeisetkin itseluottamuksen rippeet draivikentälle. Päätin vain todeta itselleni, että ”Kyllä sä osaat heittää. Ei se tonnin rating ihan itsestään ole tullut.” Noh, se ei ihan riittänyt. Heitin lauantaina huonoimmat kierrokset toistaiseksi koko kaudella. Tuulta ei voi syyttää. Draivit ja lähestymiset ja putit olivat aivan missä sattuivat. Jatkuvasti. Ei mitään tuntumaa. Ehkä tuo lämmittelemättömyys aamusella ei ollutkaan hyvä veto – totesin.

Olin lauantain jälkeen sijalla 22. Ei ihan sitä, mitä lähdettiin hakemaan.

Sunnuntai ja uusi suunnitelma

Sunnuntaina aikataulu antoi minulle aamuvuoron, joten lähtö oli jo 10:20. Suuntasin aamusta heti koirien kanssa pienelle lenkille. Sen jälkeen vartti viereisellä nurmikentällä parin midarin kanssa kevyitä heittoja edestakaisin. Sitten pari väylädraiveria kouraan ja sama homma. Lopuksi Kaatiksen rangelle heittämään muutama lähäri ja pari puttia koriin. Tuntuma oli paljon parempi ja heitto tuntui jälleen tottelevan toiveitani.

Kierrosta haittasi kova tuuli aamusta alkaen, jonka oli luvattu yltyvän kovemmaksi iltapäivää kohti mentäessä. Totesin jo tuolloin par-tuloksen tai vähän sen päälle olevan kovaa valuuttaa tuossa kelissä. En siis aikonut ottaa paineita parista bogista, sillä niitä tulisi väistämättä myös muillekin.

Kierros sujuikin pääosin mallikkaasti. 981 reitattu kierros ei ollut edelleenkään sitä, mihin olen itselleni kauden ka-tavoitteen asettanut; ei lähellekään. Silti olin kierrokseen tyytyväinen. Heitto tuntui hyvältä kaiken kaikkiaan. Mikäli kierroksesta lasketaisiin pois yksi tuulen virhearviointi ja sen seurauksena alas asti rollinut heitto väylällä 11., sekä väylällä 14. pari kertaa peräkkäisillä heitoilla kaatopaikan aitojen sisään joutuminen, olisin ollut helposti yli tonnin kierroksessa. Kaiken kaikkiaan siis ihan ok tasolla jälleen. Ja todellakin, mitä tärkeintä. Luottamus oli palannut kaikille osa-alueille.

Johtopäätelmiä

Pohdin kisan jälkeen mahdollisia syitä tähän, enkä oikein keksinyt muita syitä tähän alisuorittamiseen kuin, että kisaan valmistautuminen oli hieman liian haasteellinen. Liikaa tapahtumia juuri ennen kisaa, mitkä eivät tukeneet heittotuntuman ylläpitämistä kisaa varten. Tuntuma oli täysin kateissa. Kroppani ei tuntunut lainkaan omalta.

Jokainen oppitunti vie peliä eteenpäin. Yritän jatkossa rakentaa aikatauluni paremmin vastamaan kisakalenteriani. Kuten Tamminenkin on sanonut; 95% valmistautuminen on 50% suoritus.

Tulevia tapahtumia

Seuraavaksi onkin vuorossa parin viikon päästä pelattava Pro-tourin 3. osakilpailu Turun Lausteella, minkä jälkeen siirrytäänkin Ruotsiin ja Nokialle Major-turnauksiin. Niiden voin määritellä olevan oman kauteni päätavoitteet.

Mukavaa Juhannusta kaikille!